Pentti Aaltonen

Pentti Aaltonen esittelee: Ruusuristiläisyys kolminaisuuden mysteerinä George Adam, Suomen antroposofinen liitto 2001. Suomentanut Sirkku Lumioksa.

Englantilainen George Adams (1894 1963) on antroposofian merkittäviä pioneereja. Hän opiskeli luonnontieteitä Cambridgessa, kunnes tuli siihen tulokseen, että tieteen alueella on välttämätöntä etsiä uusia lähestymistapoja. Näin hän tutustui mm. Goethen luonnontieteelliseen tutkimukseen. Tavattuaan 1919 Rudolf Steinerin hän pian omistautui kokonaan tälle pyrkimykselleen sekä antroposofiselle toiminnalle. (Adams mm. simultaanitulkitsi englanniksi yli sata Steinerin esitelmää.) Geometrian alueella hän on ollut luomassa projektiivisen geometrian dynaamista, liikkeelle ja äärettömyydelle avautuvaa lähestymistapaa, jonka avulla on mahdollista myös ymmärtää luonnon elämänmaailman periaatteita, kasvin kasvua auringon ja maan välisessä jännitteessä.

Nyt suomennettu teos sisältää kaksi George Adamsin alunperin erillisenä julkaistua kirjaa. Ensimmäinen kokoaa selkeäksi kokonaisuudeksi sen, mitä Steiner on esittänyt länsimaisen henkisyyden keskeisen virtauksen ruusuristiläisyyden eli rosenkreuzilaisuuden synnystä. Adams piirtää pelkistetysti esiin sen ulkoisen historian taustalla vaikuttaneen suuren linjan, jota voidaan sanoa Euroopan henkiseksi johdatukseksi ja joka on tehnyt mahdolliseksi nykyisen itsetietoisen ihmisen syntymisen. Ruusuristin salaisuus on tasapainon salaisuus. Adams näyttää, miten eurooppalaisuus muovautuu maailmanprosessissa, jota inspiroivat henkiset voimat ja niitä edustavat ihmiskunnan henkiset johtajat ovat peräisin “globaalisesti” koko maanpiirin alueelta, sieltä missä kehityksen painopiste eri kulttuurikausina on ollut. Hän näyttää myös, millä tavoin läntistä ihmistä henkisesti ohjaavan voiman tasapaino syntyy erilaisten laatujen viisaasta ja itsensä uhraavasta yhteistyöstä. Tämän yhteistyön tiedostaminen on omiaan avartamaan mieltä ja herättämään ennakkoluulottomuutta myös itselle ensi katsomalta vieraita etnisiä tai kulttuurillisia impulsseja kohtaan. Eri uskonnot ovat myös henkisten impulssien ilmauksia. Adams tuo esiin mm. buddhalaisuuden merkityksen tiettyjen lännen tuhoavien yksipuolisuuksien voittamisessa.

George Adamsin tutkielma on osoitus siitä, mitä voidaan saada aikaan tuomalla yhteen Steinerin eri yhteyksissä ilmaisemia henkisiä tosiasioita. Rudolf Steinerin esitelmissään ja kirjoissaan julki tuomasta paljastuu näin kokonaisuuksia, joiden oivaltamisen hän ilmeisen tietoisesti jätti kuulijansa ja lukijansa itsenäiseksi tehtäväksi. Tutkielma tuo esiin yhden puolen siitä, mitä Rudolf Steiner on rosenkreuzilaisuudesta kertonut. Esimerkiksi legendaarisen pseudonyymin Christian Rosenkreutzin yksilöllisyyttä ja rosenkreuzilaisen liikkeen toimintaa ei lainkaan esitellä. Pääasiana tässä on historian suuri linja eikä uppoutuminen yksityiskohtiin. (Esimerkiksi eräistä Rudolf Steinerin vuosina 1911 12 pitämistä esitelmistä tehty kokoelma “Esoteerinen kristinuskoja ihmiskunnan henkinen johdatus”, Suomen antroposofinen liitto, Porvoo 1993, sisältää täydentävää tietoa.)

Kirjan toinen tutkielma “Kristuksen vaikutus muistin ja rakkauden voimassa” tarkastelee psykosofisesti eräitä ihmisen keskeisiä sisäisiä voimia, niiden syntyhistoriaa Maan varhaisella kaudella, niiden nykytilaa ja tulevaisuutta muuntuneina uusina kykyinä. Muisti, mielikuvaelämä, ajattelu, aistihavainto, fantasia, imaginaatio, sukupuolisuus, maskuliinisuus, feminiinisyys, rakkaus näitä tekijöitä Adams tarkastelee kehityshistoriallisessa perspektiivissä, etsien tasapainotilaa polariteettien välillä. Mikaelin aikakaudelle ominainen sydäntietoisuus syntyy vain tällaisessa dynaamisen tasapainon tilanteessa. “Sydämen tasapaino rakkauden ja tiedon välillä merkitsee myös, että opimme voittamaan muistin yhteydessä jatkuvasti vaanivan itsetehostuksen ja mahdollisen suoranaisen egoisminkin vaaran. Monilla, vieläpä uskonnollisesti suuntautuneilla ihmisillä on erityisen voimakas taipumus elää jatkuvasti muistoissaan. Jopa kiitollisuuden ja tunnelmallisen hämmästyksen tunteet, jotka monesti niin hyvää tekevällä tavalla laajentavat sielua, voivat vaikuttaa, mikäli niistä tulee helposti toteutuva tapa, siten että suuntaudumme liiaksi itseemme emmekä maailmaan. Ja tämä voi estää meitä elämästä jokaista päivää uutena.”

George Adams pitää uuden kuvanomaisen sisäisen näkökyvyn olennaisena piirteenä sitä, että sen lähtökohtana ei ole niinkään sisäänpäin omaan itseen, vaan maailmaa kohti suuntautuva mielenkiinto. “Nykypäivänä on sielun herättävä imaginaatioon siten, että se katsoo maailmaa aktiivisena, elävän kiinnostuneena. Silloin henkiset kuvat nousevat ennemminkin olemusten yhteisöstä kuin siitä, mitä yksittäisessä ihmisolemuksessa muodostuu. Ne nousevat enemminkin erilaisten olemusten ja ilmiöiden vastavuoroisesta vertaamisesta, jollaista Goethe alkoi harjoittaa luonnontieteellisessä tutkimuksessaan. Ne luovat voimat, joita nykyään löydämme, eivät ole niinkään yhteen ihmiseen ja hänen ruumiilliseen ilmennykseensä suuntautuneita. Nämä voimat ovat nykyään ennen kaikkea suuntautuneet ihmiskunnan kehittämiseksi sen kokonaisuudessa Kristuksen mystisen ruumiin rakentamiseksi.” Ihmiselle avautuu näin ihmiskunnan elämänvoimien kenttä, niiden voimien, jotka ovat syvästi karmallisia ja ovat rakentaneet ihmisen nykyisen inkarnaation. Ja kun annamme sielussamme nousta eläviä ja tarkkoja kuvia ihmisistä, jotka olemme päivän kuluessa tavanneet, silloin otamme itseemme jotakin siitä elämänkokonaisuudesta, jossa olemme.

Pään alueella vaikuttava muisti on perustaltaan yksilöllinen, muotoaviin, kiinteyttäviin voimiin yhteydessä oleva sielunkyky. Rytmisellä sydämen ja hengityksen alueella elävä ihmistä laajentava rakkauden voima taas on luonteeltaan yhteisöllisyyttä kohti vievä, erillisistä muodoista irtautuva voima. Georg Adams toteaa, että meistä tulee vapaita ihmisiä löytäessämme oikean rytmin näiden kahden jumalallista alkuperää olevan voiman välille.