M. Nurmisto

Daniil Andrejev

Suomennos Liilia Siiberg, Merja Nurmisto

Historia on niin kuin aikalaiset sen kirjoittavat. Mutta metahistoriallinen näkökulma historiallisiin tapahtumiin antaa syvyyttä ja ulottuvuutta, syyn ja seurauksen ikuinen lahjomaton laki selvästi tulee ilmi historian käänteissä. Tämä käy ilmi Venäjän historian kohdalla Daniil Andrejevin lumoavassa teoksessa Rauhan Ruusu.

Ihmisillä on selittämättömiä kokemuksia tuonpuoleisesta, niitä vain ei pystytä kiinnittämään mihinkään fyysisessä maailmassa olemassa olevaan. Andrejevin riemastuttavat kuvaukset luonnonvaltakuntien olentojen toiminnasta ja tarkoituksesta saavat hymyilemään ja nyyhkyttämään yhtä aikaa. Maailmanpolitiikka on mitä on, mutta kun tutustuu Andrejevin kuvaamien demonisten kansojen kohtaloihin sotkeutuvien olentojen kehitykseen ja toimintatapoihin, riemulla voi panna merkille, miten ne selittävät esimerkiksi Amerikan historian outoja kiemuroita! Historian käänteitä Andrejev hyvin selvänäköisesti ennusti jo vuosisadan alkuvuosikymmeninä.

Ja entä Stalin? Oliko hän tavallinen ihminen, musta ja paha, vai jotakin vielä enemmän? Andrejevin näkökulma Stalinista Antikristuksen kenraaliharjoituksena fyysisessä maailmassamme antaa pohtimisen aihetta. Ihmiskunnassa kerta kaikkiaan on tullut aika, että ihmiset ryhtyvät ajattelemaan omilla aivoillaan ja hylkäävät heidän puolestaan ajattelevat auktoriteetit. Minkälainen olisi Venäjän historia, jos kansalaiset alusta alkaen olisivat panneet hanttiin Stalinin hirmuhallinnolle? Olisivat olleet tottelemattomia läpi kaikkien kansankerrosten? Andrejev näki demokratian toimimattomuuden, hän tarjoaa tulevaksi yhteiskunnalliseksi ohjausjärjestelmäksi hierarkiaa. Maailmasta tulee tehdä kaikki kansat yhteen liittävä Veljeskunta. Katsokaa ympärillenne! Kuunnelkaa mediaa! Mitä kummaa! Mitä tekivät G8 kokouksessa ne kymmenettuhannet rauhanaktivistit? Maailmaan on syntymässä uusi sukupolvi, joka ajattelee itse, ei kunnioita kuvia eikä ole rahalla ostettavissa. Tämän Andrejev näki istuessaan Stalinin vankisellissä poliittisena eristysvankina ilman pienintäkään mahdollisuutta työskennellä yhteistyössä minkäänlaisten toisinajattelevien tahojen kanssa.

Henkiseen näköönsä ja kuulonsa luottaen Andrejev rakensi kuvan monikerroksellisesta maailmasta, jossa kaikki toimii lakisiteisesti kehityksen lakien suomien mahdollisuuksien uomassa. Teos on lumoava. Teos on hauska. Teos on äärimmäisen ajankohtainen. Kirja on teos, joka todellakaan ei kuulu mihinkään olemassa olevaan kirjallisuuskategoriaan, se on omaa luokkaansa. Kirja on rakastettava. Se antaa päänvaivaa ja aktiviteettia lukijalleen viikko- ja kuukausikausiksi! Ei sitä toki ole helppo lukea, ja sulatteluun tarvitaan lisääkin aikaa, mutta lukeminen avartaa maailmankatsomusta, laajentaa ymmärrystä eri kansojen kohtaloita kohtaan ja erityisesti lähentää venäläisen ihmisen mallin omaamme.

Kirjaa ei missään nimessä kannata jättää lukematta.

M. Nurmisto