Kalevi Inkinen

Esitelmä Kreivilässä 26.7.2003

Johdanto

Hyvät kuulijat ja rakkaat veljet. Me koemme subjektiivisessa eli yksilökohtaisessa mielen tajunnassa käsitteet: hyvät kuulijat ja rakkaat veljet, toisiimme verraten hyvinkin eri tavoin.

Tähän erilaisuuteen vaikuttaa monta tekijää. Seuraavassa muutamia:

– Ensivaikutelma luo yhteyden tai estää sen muodostumista kuulijan ja esittäjän välille.

– Käsitteinä “hyvät kuulijat” ja “rakkaat veljet” synnyttävät toisistaan selvästi eroavan mielikuvan. Tunnesisältö vaihtelee eri kuulijoilla.

– Miten puhuja sanoo asiansa. Äänen ominaisuudet muuttavat kuulijan vastaanottoreaktiota.

– Kuulijoiden henkinen sekä fyysinen vire vaikuttaa kuullun ymmärtämiseen ja kuullun synnyttämään tunnereaktioon.

– Kuulijan ja puheen pitäjän välinen yhteys tai sen puute vaikuttaa samoin. Sillä korreloiko puhe kuulijan omaksumaan käsitteistöön, on hyvinkin ratkaiseva merkitys.

– Se miten hyvin esittäjä itse seuraa ja ymmärtää oman esityksensä, ratkaisee sen miten esitys voidaan vastaanottaa. Esitys, jota esittäjä itse ei ymmärrä, ei voi välittyä selkeänä kuulijalle.

Kaikki edellä esitetty liittyy oleellisesti allegorioiden ja symbolien ymmärtämiseen.

Olipa kerran kolme pientä porsasta. Ensimmäinen rakensi talonsa oljista, toinen risuista ja kolmas tiilistä. Kaksi ensimmäistä eivät uhranneet aikaansa vaivalloisempiin ratkaisuihin, vaan he halusivat mieluimmin soittaa huilua ja viulua.Tämä satu on jo luonut assosiaation isoon pahaan suteen, josta ei vielä ollut puhuttu. Mielikuva sudesta ja porsaista on Walt Disneyn sarjakuvan tai piirretyn elokuvan näköinen. Näin muistikuva kytkeytyy asiayhteyteen. Syntyy assosiaatio eli mielleyhtymä muistikuvan ja esityksen välille.

Assosiaatio voi muodostua myös erilaisten mutta toisiaan muistuttavien asioiden välille. Tällaisia ovat esimerkiksi Jeesuksen vertauskuvat evankeliumeissa. Asioiden ymmärtäminen helpottuu vertausten avulla.

Nyt on puhuttu mielen tasolla tapahtuvista assosiaatioista, joiden avulla vertauskuvallisuus toimii. Allegorioilla voidaan saavuttaa muutakin kuin mihin mieli riittää.

Kuvatakseni tarkoitustani käytän kahta nimitystä: alitajunta ja ylitajunta.

Alitajuntaan kuuluvat vaistot ja yleensä kaikki autonomiset tiedostamattomat toiminnot. Niihin luetaan reaktiot, jotka vaikuttavat mielen analysoinnin ulottumattomissa. Esimerkiksi pelästyminen saa aikaan fyysisen reaktion ja adrenaliinia vapautuu verenkiertoon. Vasta jälkeenpäin henkilö voi tutkia, mitä oli tapahtunut. Nälkä voi synnyttää primitiivistä käyttäytymistä, joka ei kylläisellä tule lainkaan esille. Vietit kuuluvat suurimmalta osin alitajunnan alueeseen.

Ylitajunta on yhteisnimitys ihmismielen yläpuolella olevasta henkisestä rakenteesta, joka voidaan jakaa ja antaa eri tasoille omat nimityksensä. Tämä esitys ei niitä vaadi.

Kun allegoria vaikuttaa mielen tajunnassa, voidaan puhua, kaavamaista ilmaisua käyttäen, horisontaalista tasosta. Vaikutus on myös vertikaali, jolloin jonkin tason tajunnallinen muutos vaikuttaa muissa rakenteemme osissa tietoisesti tai tiedostamattamme. Vaikutusta ei yleensä voida sulkea pois.

Nämä vaikuttamisen tavat on hyvä tuntea, kun ollaan tekemisissä allegorioiden kanssa. Allegoria voidaan rakentaa monitasoiseksi. Jos allegorialla on monta punaista lankaa, toivottu tulos saavutetaan tehokkaasti. Vertaan asiaa musiikkiin. Suuren sinfoniaorkesterin monet instrumentit luovat kokonaisuuden, jota kuulija kuuntelee taipumustensa mukaisesti. Kokonaisuuden lisäksi kuulija voi seurata erilaisia osatekijöitä. Kaikilla osatekijöillä on erilaisia tarkoituksia saavuttaa haluttu vaikutelma. Yksi sävellys voi sisältää suuren joukon erilaisia tajunnan virikkeitä. Kaikkiaan sävellys on enemmän kuin osiensa summa. Niin on myös hyvä allegoria.

Allegorioita voidaan esittää mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Eräs yhteys, jolla on erityisen vahva vaikutus ihmisiin, on uskonnollinen tai joku muu seremonia. Seremonia virittää seuraajansa tai toimittajansa vastaanottavaiseksi. Tässä viritetyssä yhteydessä assosiaatiot toimivat eri tajunnan tilojen välillä erityisen hyvin. Tämä on oivallettu toimivaksi katolisten kirkkojen jumalanpalveluksissa. Seremonia ja allegoria on hyvä yhdistelmä.

On olemassa erilaisia taustoja eli konteksteja allegorioille. Tämän esityksen kontekstina on rakentamisen allegoria. Paljon on myös käytetty maanviljelyn ja puutarhurin kontekstia. Kalastamisen konteksti on myös paljon käytetty. Merenkulusta, laivoista tai veneistä on olemassa suuri joukko allegorisia sananparsia.

Allegorioita rakennuksen kontekstissa

Rakentaminen ei ole vain ihmisen erikoisominaisuus. Monet eläimet rakentavat itselleen asumuksia tai pesiä. Ihminen on rakentanut erilaisia asumuksia tai majoja hyvin kauan. Varsinainen rakentaminen, jossa on syntynyt asuntoja tai julkisia rakennuksia erilaisia tarkoituksia varten, on sekin hyvin vanha. Ihminen on rakentanut mitä monimuotoisimpia rakennelmia kastelujärjestelmistä suojaaviin linnoituksiin asti.

Uskontoon liittyvät rakennelmat ovat varsin mielenkiintoisia. Ne kertovat paljon siitä, miten rakennuksien suojaa ja aluetta on käytetty. Tämä yhteys rakennuksen ja uskonnon harjoittamisen välillä sisältää moniarvoista ja monin tavoin esitettyä allegoriaa.

Jumalanpalvelukseen tarkoitetut rakennukset on usein suunniteltu pohjapiirroksista lähtien allegoriseen muotoon. Esimerkkinä katedraalit, joiden pohjapiirros on ristin muotoinen. Rakennuksen seinät on usein koristeltu allegorioin ja symbolein. Ikkunoiden lasimaalaukset, freskot, taidemaalaukset ja veistokset sekä taokset kertovat kristillisestä arvomaailmasta allegorisin keinoin. Tähän taiteeseen on usein kätketty mystisiä elementtejä, joita ei voida muilla tavoilla ilmaista. Mystiikka elää kristinopissa allegorisesti kätkettynä. Katedraali rakennuksena sisältää paljon allegorisia piirteitä. Tällaisia ovat rakennuksen taivaita tavoitteleva korkeus ja rakenteen keveys verrattuna sen lujuuteen. Goottilainen kirkko on oiva esimerkki kauneudesta ja siroudesta, joka on toteutettu mahdollisimman lujalla rakennustekniikalla. Jylhyydestään huolimatta katedraalin holvisto ei ole massiivinen. Rakennustekniikka on syntynyt kokemuksen myötä ilman nykyaikaisia lujuuslaskelmia. Kaariholvit tukevat toisiaan. Se on vertauskuva yhteenliittymisen voimasta, joka allegoriana sopii moniin yhteyksiin. Holviston massatasapaino kuvaa tasapainoisen ihmisen lujuutta ja kestävyyttä.

Holvisto on akustisesti vertaansa vailla. Jumalan sana tai kirkkomusiikki voidaan kuulla vain katedraalin holviston erikoisessa akustisessa tilassa. Kirkkomusiikin polyfonia kertautuu lukemattomina kaikuina ja vaikutelma assosioituu pyhyyteen.

Vaikka Eurooppa on meidän kulttuuriamme ja rakennustaiteemme sekä arkkitehtuurimme juuri meidän tapamme rakentaa, ei sovi unohtaa muita vanhoja kulttuureita. Itämainen rakennusarkkitehtuuri sisältää myös paljon symboliikkaa ja allegorioita. Ajatelkaamme vaikkapa hindujen pyhiä rakennuksia tai Egyptin muinaista arkkitehtuuria pyramideineen, sfinkseineen, hautaholveineen ja monine muine rakennuksineen. Ne kertovat vielä tänä päivänä mahtavien dynastioiden elintavoista ja uskonnoista. Tieto välitettiin suoraan tai kätkettiin symboleihin ja allegorioihin.

Kätketty totuus oli tavallista ihmistä kiehtovassa muodossa. Hän saattoi tarkastella allegorioita tai yksittäisiä symboleita ja aavistaa, että ne merkitsivät enemmän kuin hän saattoi ymmärtää. Tiedon jano teki asian mielenkiintoiseksi.

Allegorioita rakentamisen kontekstissa

Rakennusten allegorioista päästään helposti rakentamisen vertauskuvallisuuteen ja symboliikkaan. En tiedä milloin on huomattu yhteys rakentamisen ja ihmisen henkisten arvojen välillä. Puhun lähinnä katedraalien rakentamisesta. Aloitan aivan alusta, eli kivilouhoksesta.

Emäkalliosta lohkotaan kiviä tulevan katedraalin rakennusmateriaaliksi. Assosiaatio yksittäisen kiven ja yksilöitymisen välillä yleisesti on tässä yhteydessä ilmeinen.

On olemassa suunnitelma, jonka mukaisesti kiven lohkareet mitoitetaan. Tämä voisi viitata suunnitelmaan ihmisen rakentumisesta henkisessä mielessä suunnitelman mukaisesti. Tai, koska kiviä on lohkottava ja saatettava määrämittoihinsa suuri joukko, allegoria voidaan nähdä kokonaisuutena katedraalin ja koko ihmiskunnan välillä. Assosiaatioita löytyy varmaan lisääkin, jos käytämme kekseliäisyyttämme. Mitoittaminen, suunnitelma ja ihmisen henkinen kasvu ja tulevaisuus sisältyy siis tähän vertauskuvastoon.

Kivien muotoilu on niinikään osa allegoriallisuutta. Suunnitelma sisältää mitoituksen ja yksittäisten kivien määrän. Kivenhakkaajien ammattiosaaminen voidaan nähdä myös henkisenä kykynä tai elämisen taitona.

Ihmisen henkinen kasvu on pitkä prosessi, jota voidaan verrata kiviaineksen vaikeaan työstettävyyteen. Kivi on lujaa materiaalia. Työ on raskasta ja epäonnistumisiakin tapahtuu.

Työsuunnitelman tunteminen syvenee rakentamisen myötä, kun rakennuksesta alkaa hahmottua lopullinen muoto.

Rakennuksen perusta on tehtävä lujaksi. Kallio on hyvä perusta. Moraalinen ja eettinen lujuus ovat ihmisen henkisenä perustana välttämättömiä. Heikko perusta pettää rakennuksen painon alla ennen kuin rakennus on saavuttanut lakikorkeutensa.

Rakennustelineitä tarvitaan rakentamisen eri vaiheissa. Rakennuksen valmistuttua ne puretaan tarpeettomina. Ymmärtääkseen ja oivaltaakseen ihminen tarvitsee apurakenteita. Ihmismielen tulee kokea elämä mielekkäänä, vaikka mielen maailma itsessään ei olekaan “lopullisen totuuden” asuinsija.

Kivien tulee sopia tarkasti toisiinsa. Laasti ei sovellu kantavien osien tukirakenteisiin. Kehittyneen ihmisen ominaisuutena on hyvä sopeutuvuus kanssaihmisiinsä. Aitous on yksi hyvä ominaisuus. Ei siis laastia kantaviin rakenneosiin, koska laasti menettää sitovuutensa vuosisatojen kuluessa. Se murenee.

Jokainen kivi tulee laittaa juuri sille kuuluvaan paikkaan. Täydellisyys saavutetaan kokonaisuuden hallinnalla.

Jokaisella kivellä on oma tehtävänsä. Porraskivi ei sovi lakikiveksi. Suunnitelmassa yksilöt muodostavat kokonaisuuden, joka voidaan nähdä vertauskuvallisesti kuin katedraalina. Kokonaisuus ei ole täydellinen, jos yksikin sen osista puuttuu.