Raimo Hätönen

Ymmärtääksemme paremmin elämää ja olemassaoloa sekä omaa olemustamme ja asemaamme suuressa maailmankaikkeudessa, luokaamme katseemme aivan kuin ulkoavaruudesta tätä maapalloamme eli Tellus-planeettaamme kohti. Mehän tiedämme, että tämä meidän avaruusaluksemme on yksi pienen pieni planeetta äärettömässä universumissa, maailmankaikkeudessa. Tämä meidän pallommehan kiertää soikion tai niin kuin myös sanotaan ellipsinmuotoista rataa auringon ympäri. Tätä kiertoaikaa nimitetään yhdeksi vuodeksi. Jos oikein muistan, on maapallon nopeus tällä kiertoradallaan noin 40 kilometriä sekunnissa. Vauhti on siis aika kova. Tämän lisäksi maapallo pyörii jatkuvasti myötäpäivään akselinsa ympäri. Tätä aikaa nimitetään vuorokaudeksi.

Täällä me siis kiidämme äärettömässä avaruudessa koko maapallon ihmiskunta kuin kodittomat vaeltajat. Tänne me synnymme ja aikamme täällä elettyämme, useimmiten muutaman kymmenen vuotta, taas häivymme pois täältä yhtä salaperäisesti kuin olemme tulleetkin. Keitä me olemme, mistä me tulemme, minne me menemme ja mitä varten olemme täällä nyt? Olemmeko me kodittomia, turvattomia, yksinäisiä ja hylättyjä vaeltajia täällä suuressa maailmankaikkeudessa vailla mitään järkevää tarkoitusperää?

Tämänkertaisen esitelmämme nimi on siis ”Miten voimme tietää elämämme tarkoituksen”, ja tarkoituksemme on tässä tilaisuudessa tutkia ja tehdä selkoa siitä, mikä on elämän ja olemassaolon kestävä perusta, se kallio, jolle me voisimme yrittää hivuttautua silloin kun elämän merellä, jolla purjehdimme, laineet lyövät korkealle ja suuret vellovat mainingit ja hyökyaallot uhkaavat viedä meidät mennessään. Mikä on se majakka, joka näyttää meille valoa, kun tunnemme olevamme eksyneet väylältä ja karikolle ajautumisen vaara uhkaa? Mistä voisimme löytää valoa sisäiseen pimeyteen kun tunnemme, ettei päivä paista eikä kuu kumota? Mikä on silloin oikea osoite, mistä voisimme apua ja turvaa hakea? Mikä on se jokin, mikä tekee koko elämästä ja olemassaolosta mielekkään ja elämisen arvoisen? Mistä voisimme löytää pysyvän onnen ja ilon, kun kaikki tuntuu tylsältä ja ontolta ja kukaan ihminen ei tunnu meitä ymmärtävän vaikeuksissamme?

Nämä kaikki kysymykset astuvat eteemme ainakin silloin, kun suuret vaikeudet, vastoinkäymiset ja kärsimykset meitä kohtaavat tai elämämme muutoin tuntuu turhalta, tylsältä ja tyhjältä vailla mitään järkevää tarkoitusta ja päämäärää. Kun tunnemme olevamme ylimääräisiä olentoja täällä maan päällä, kukaan ei meistä välitä, kaikki ovat kääntäneet selkänsä. Tämä on varmaan monelle tuttua. Tai toisaalta, vaikka elämässämme ei vaikeuksia tai vastoinkäymisiä olisikaan, vaan kaikki päinvastoin olisi sujunut onnellisesti kuin itsestään. Voisimme tehdä ja harrastaa mitä vain uneksia ja kuvitella saattaisimme, ja kuitenkin kaiken tämän takaakin me etsimme ja kaipaamme joko tietoisesti tai tietämättämme jotain vielä suurempaa ja pysyvämpää onnea ja tyydytystä, joka antaisi meille pysyvän rauhan. Onnen kaipaus asuu meissä kaikissa. On luonnollista, että me toivoisimme, että sekä itsellämme että kaikilla ihmisillä olisi hyvä olla kaikin puolin. Tämä kaikkihan on liikkeellepanevana voimana koko ihmiselämässä. Onnea, tyydytystä, hyvän olon sekä turvallisuuden tunnetta me kaikki pohjimmiltamme kaipaamme. Siitä muodostuu koko yhteiskunnallinen elämä mitä erilaisimpine muotoineen, pyrkimyksineen ja päämäärineen korkeinta kulttuurielämää myöten.

Nyt siis kysymme, mistä me löydämme oikean avaimen, jolla me voisimme sfinksin arvoituksen, elämän arvoituksen ja oman itsemme arvoituksen ratkaista niin, ettei meidän tarvitsisi välttämättä elämän kaikkia kiemuroita ja sotkuja kokea ja läpikäydä, joiden seurauksena on usein kuitenkin pettymys ja tyhjyys. Kuinka me pääsisimme elämän sokkeloisista labyrinteista selville vesille ja aavoille ulapoille purjehtimaan. Sillä mehän olemme oman aluksemme kapteeneita. Maailma on kyllä täynnä mitä erilaisimpia elämänselityksiä, ideologioita, uskonnollisia näkemyksiä jne. ja kaikki ne yrittävät omalla tavallaan selittään ihmisille, mitä elämä on ja mikä on sen tarkoitus. Maailma on tietoa tulvillaan. Valinnan mahdollisuuksia on paljon. Toinen sanoo sitä, toinen tätä. Osaako kukaan todella syvällisesti ja luonnon perimmäisiin tosiasioihin perustuen antaa vastauksen, joka tyydyttää etsivää järkeämme, ja joka vastaa sielumme syvimpiä kaipauksia. Kaikki tietenkin pohjimmiltaan tahtovat auttaa ja valistaa ihmisiä. Mitä tehdä, ketä kuunnella. Mitä mieltä itse olemme olemassaolon ja oman arvoituksemme edessä.

Onnellisessa asemassa olemme, jos löydämme toisen ihmisen, joka on kiinnostunut samoista asioista ja jonka kanssa voi yhdessä yrittää elämän ja olemassaolon arvoitusta ratkaista. Tällaisia tosi syvällisiä ajattelijoita lienee vielä suhteellisen harvassa. Vielä onnellisemmassa asemassa olemme, jos kohtaamme elämässämme todellisen tietäjän, suuremman tai pienemmän sellaisen, mutta kuitenkin ihmisen, joka on paljon ajatellut, etsinyt, ponnistellut, kamppaillut ja vihdoin vaikeuksien ja kärsimysten kautta löytänyt. Löytänyt sellaista, jota voisimme totuudeksi tai elämän todellisuudeksi tai todelliseksi elämäksi sanoa. Tällaisia ihmisiä, pieniä tietäjiä on Suomen kansassa ollut ja lienee tälläkin hetkellä. Voipa joku olla aivan lähelläkin, tuttavapiirissämme, vaikka asia ei kenties ole meille paljastunut. Sanon vielä kerran, että saamme kiittää kohtaloamme, jos tällaisen ihmisen tapaamme. Hän osaa näyttää meille tien valon lähteelle ja valaista oikeaa väylää, jos me vain haluamme häntä kuunnella. Eri asia sitten on, kuinka vakavasti me otamme häneltä saamaamme elämänviisautta. Tällaisia tilaisuuksia tulee harvoin, että näkevä saa taluttaa sokeaa. Harvoin kuulee tai tapaa missään sellaista elämänviisautta, joka tähtää korkealle ja joka perustuu luonnon ja olemassaolon syvimpien tosiasioiden tuntemiseen, ja joka todella herättää sisimmässämme vastakaikua ja täyttää syvimmät kaipauksemme. Onneksi on nykyään olemassa melko monipuolista todellista elämänviisautta käsittelevää kirjallisuutta, josta voi saada selvyyttä ja valaistusta elämän arvoitukseen.

Jos me sitten kysyisimme tällaista tietäjää kertomaan meille mitä elämä on, hän voisi vastata esimerkiksi näin: On tärkeätä tietää, että elämällä ja olemassaololla on päämäärä. Yksikään ihminen ei ole vailla luonnon suunnitelmaa. Tämä päämäärä on saavuttaa pysyvä onni, jonka luonto, elämä itse on varannut sinulle, suurempi kuin voit nyt kuvitellakaan. Sinun on vain opittava tuntemaan tätä olemassaoloa, itse elämän todellisuutta. Nythän me yleensä etsimme onnea ja tyydytystä sellaisista asioista, jotka eivät voi kestää pysyvästi, vaan ovat ennemmin tai myöhemmin katoavia ja haihtuvia. Niihin me ennen pitkää kuitenkin kyllästymme ja väsymme ja alamme taas kaivata uutta tyydytystä jostakin toisesta asiasta ja näin olemme ainaisessa oravanpyörässä.

Tietäjät, siis ihmiset, jotka ovat luonnon ja ihmisen syvimpiin salaisuuksiin vihkiytyneet, ovat kautta aikojen opettaneet: Pysyvä onni ei ole laadultaan aineellista eikä itsekästä, persoonallista, vaan henkistä, tajunnallista. Pysyvä onni on henkisen, kosmisen, tajunnallisen todellisuuden tuntemisessa. Onnessa on siis kysymys tajunnallisesta olotilasta ihmisessä. Henkisissä asioissa on puolestaan kysymys tajunnallisista asioista alusta loppuun.

Edellä sanoimme, että todellinen pysyvä onni ja korkein hyvä on laadultaan häviämätöntä, pysyvää ja sen saavutamme siinä määrin kuin opimme tuntemaan kaikkiallista, ikuista, kosmista, tajunnallista, todellista elämää, joka on ajasta, paikasta ja olosuhteista riippumaton. Vanha viisaus sanoo, että tuntemalla itseämme, opimme tuntemaan olemassaoloa. Vanhat kreikkalaiset sanoivat: Ihminen, tunne itsesi. Tämän lauseen kerrotaan olleen kirjoitettuna Delfoin oraakkelitemppelin pääsisäänkäynnin yläpuolella. Siis tuntemalla itsemme opimme tuntemaan muita ihmisiä ja itse elämän todellisuutta. Vanha viisaus sanoo myös, että ihminen on mikrokosmos, pienoismaailma, ja ympäröivä maailma on makrokosmos, ja että ihmiseen on kätketty kaikki tieto ympäröivästä makrokosmoksesta. Toisaalta sanotaan myös uskonnollisella kielellä, että ihminen on jumalan kuva tai ihminen on luotu jumalan kuvaksi, mikä juuri tarkoittaa, että ihmiseen on kätketty kaikki luonnon jumalaiset kyvyt ja ominaisuudet. Edelleen sanotaan uskonnollisella kielellä, että jumalan valtakunta tai taivasten valtakunta on meissä. Siis jumala on meissä ja meidän ulkopuolellamme, kaikkialla.

Tämä kaikki tarkoittaa ihmistä mikrokosmoksena makrokosmoksessa. Elämän ja Luonnon todellisuus on siis olemukseltaan henkistä, kosmista tajuntaa ja tietoisuutta. Jokainenhan on kuullut, että ihminen on olemukseltaan paitsi kehollinen ja sielullinen eli persoonallinen olento, että me todelliselta kuolemattomalta olemukseltamme olemme nimenomaan henkisiä, jumalaisia olentoja. Ja mikä on henkiolento? Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa, että ihmisen todellinen olemus on yhtä kosmisen todellisuuden eli jumalan kanssa. Me emme voi sitä muuten tietää kuin kokemalla ja elämällä itse sitä, niin kuin kaikki ne tietäjäihmiset, joista olemme edellä puhuneet, ovat kokeneet ja eläneet. Tästä ikuisesta, aina ja kaikkialla läsnä olevasta kaikki sisäänsä ja syliinsä sulkevasta kosmisesta perusvoimasta on eri aikoina ja eri kulttuureissa käytetty erilaisia nimityksiä, jotka kaikki tarkoittavat samaa asiaa: Jumala, jumalan valtakunta, kosminen tajunta, logos-tajunta, henkinen todellisuus, kaikkiallinen elämänhenki, ykseystajunta, kaikkiyhteys, taivaallinen isä, ikuinen elämä, yliminä, Kristus-minä, nirvana, maailmansielu, Buddha-tila jne.

Nyt iskemme asian ytimeen ja sanomme siis, että jos tahdomme tietää mitä elämä on ja mikä ihminen on, missä piilee ihmisen pysyvä onni, jos tahdomme tietää, mitä on todellinen rakkaus ja veljeys, kuinka voitamme kuoleman ja kuolemanpelon sekä muut pelkotilat, mitä on ikuinen elämä, mikä on lopulta ihmisen ainoa turva ja pelastus elämässä, miten voitamme huolemme ja vaikeutemme ja mistä saamme uutta todellista elämänuskoa ja korkeinta inspiraatiota, kun masennus vaivaa ja elämänhalu on nollilla, niin ainoa ratkaisu on päästä tietoiseen yhteyteen tämän kaiken voittavan hyvän voiman eli kosmisen todellisuuden kanssa. Muita vaihtoehtoja ei ole olemassa. Siinä on lopullinen vastaus kaikkiin kysymyksiin ja ongelmiin. Siihen uppoutuu kaikki, tarkasteltiinpa asioita miltä kannalta tahansa. Silloin tiedämme olemassaolon kosmisen ohjelman ja tunnemme pääpiirteittäin maailmankaikkeuden rakenteen. Pääsemme osallisiksi sellaisesta viisaudesta ja tiedosta, jota ei voida sanoin ilmaista. Tajuamme maailmankaikkeuden kauneutta, sopusointua, rauhaa ja kaiken yhteenkuuluvuutta kaiken yhdeksi kokonaisuudeksi yhdistävässä äärettömässä rakkaudessa ja autuudessa. Tätä kaikkea meidän jokaisen on mahdollista kaivata, etsiä, löytää ja kokea, sillä se kuuluu luonnon järjestykseen ja suunnitelmaan. Niin kuin kirjoitettu on: Omistakaa se valtakunta, joka on valmistettu teille jo maailman perustamisesta lähtien. Tätä totuuden valtakuntaa meitä on kehotettu etsimään ja voisimme lisätä myös löytämään ylinnä kaikkea, niin kaikki muutkin asiat sen ohessa järjestyvät oikealla tavalla.

Mutta kuinka toisin asiat yleensä ovatkaan elämässämme. Yleensä me etsimme itsellemme pientä ja itsekästä, vaikka luonto panee parastaan ja tarjoaa meille korkeinta hyvää. Niin, kaikki on vapaaehtoista ja jälleensyntyvinä olentoina meillä on seuraavassa maanpäällisessä elämässä, levättyämme ja seulottuamme ja sulateltuamme välillä kuolemanjälkeisissä tiloissa kuluneen maanpäällisen elämän kokemukset, taas uusi mahdollisuus etsiä ja löytää sekä yrittää päästä itsetietoisiksi kansalaisiksi tässä Elämän Isän kuningaskunnassa. Peli ei siis suinkaan ole menetetty, ja luonto hyvyydessään antaa meille aina uuden mahdollisuuden yrittää, kunnes luonnon jumalainen suunnitelma kohdaltamme toteutuu.

Olemme nyt puhuneet olemassaolon korkeimmista ja pyhimmistä asioista. On syytä korostaa, että kun puhumme elämän henkisestä todellisuudesta, emme suinkaan ensisijaisesti tarkoita sillä elämää niin sanotussa tuonpuoleisessa, siis elämää, jota voimme elää vasta kuolemanjälkeisissä tiloissa. Meidän on koettava, elettävä ja toteutettava tätä kosmista elämää juuri nimenomaan tässä fyysisessä maailmassa, jos me aiomme elää sitä myös kuolemanjälkeisissä tiloissa. On tärkeätä huomata tämä näkökohta. Kuoleman jälkeen emme siihen muutoin kykene, vaan kuolemanjälkeinen elämämme kuluu silloin vain oman persoonallisuutemme merkeissä. Tämä on nyt mitä tärkeintä aikaa, kun olemme täällä fyysisessä maailmassa. Nyt on otollinen aika. Nyt voimme etsiä ja löytää tämän ikuisen elämän ja toteuttaa sitä, jos aiomme sitä elää ja toteuttaa kuoleman jälkeen. Lisäksi on syytä varoittaa eräästä seikasta. Kun puhumme henkimaailmasta ja hengen maailmasta, on tärkeätä tietää ja ymmärtää, että nämä kaksi, henkimaailma ja hengen maailma eroavat toisistaan kuin yö päivästä tai aurinko kuusta. Tähän tietämättömyyteen on moni totuudenetsijä kompastunut kohtalokkain seurauksin. Molemmat maailmat ovat kyllä todellisuuksia, henkimaailma omalla tavallaan.

Henkimaailma mitä erilaisimpine eri suuntiin tempovine voimineen, pyrkimyksineen ja inspiraatioineen vastaa ihmisen sokkeloista alitajuntaa ja katoavaista sielullista, persoonallista olemuspuolta, kaikkine useinkin varsin itsekkäine pyrkimyksineen. Hengen maailma sitä vastoin edustaa ihmisen korkeamman päivätajunnan turvallista maailmaa sekä ihmisen korkeampaa todellista kuolematonta jumalaista olemusta. Sen inspiraatiot ja pyrkimykset ovat aina ylevät, jalot, puhtaat ja täysin epäitsekkäät. Sinne ei henkimaailman useimpien asukkien ja olentojen tajunta ja tietoisuus yllä. Nyt ovat jotkut ihmiset etsiessään totuutta, ikuista todellista elämää, tietämättään kolkuttaneetkin henkimaailman ovelle, vaikka oikea osoite olisi ollut kolkuttaa hengen maailmaan eli taivasten valtakunnan ovelle, kuten meitä on kehotettu tekemään. Sillä seurauksella, että he ovatkin joutuneet tekemisiin henkimaailman sellaisten alemmanlaatuisten olentojen ja voimien kanssa, jotka eivät sääliä tunne ja joista, jouduttuaan heidän liimapuikkoonsa, on vaikea päästä irti. Kokemus on siis osoittanut, että meidän ei tule puhdistamattomine persoonallisuuksinemme ensisijaisesti tutkia henkimaailmaa ja pyrkiä sen yhteyteen. Päinvastoin meidän on vaimennettava sen äänet itsessämme, ettei se pääsisi meissä puhumaan, ja voitettava sen moninaiset inspiraatiot ja voimat, jotka ovat laadultaan useimmiten hyvin itsekkäitä ja alhaisia. Sieluumme on saatava rauha ja hiljaisuus, jotta siinä voisi kuulua vain hengen ääni, korkeamman minän ääni, joka aina inspiroi meitä hyvyyteen, jalouteen, puhtauteen, kauneuteen ja epäitsekkyyteen. Tällä kaikella emme tarkoita, ettei meidän tulisi ollenkaan tutkia henkimaailmaa ja kuolemanjälkeisiä tiloja. Päinvastoin, jos me tahdomme niistä jotain tietää, niitä on nimenomaan itse tutkittava. Mutta huomatkaamme asioiden oikea ja turvallinen järjestys: Etsikää ensin jumalan valtakuntaa, sen oikeamielisyyttä, niin kaikki muukin tieto meille tulee sen ohessa. Korkeimpaan eettisyyteen, rakkauteen, totuuteen ja hyvyyteen pyrkivä tie on turvallinen ja sitä kulkien meille tihkuu hiljalleen tietoa ja näkemystä henkimaailmankin olemuksesta ja ihmisen kuolemanjälkeisistä tiloista. Vähitellen alemman luontomme puhdistuessa, me voimme yhtyä todelliseen kuolemattomaan olemukseemme, Kristukseen meissä, ja meistä tulee todellisia valkoisen tien tietäjiä, jotka opimme tuntemaan elämän ja kuoleman salaisuudet. Silloin meidän on turvallista ja luvallista tutkia kuolemanjälkeisiä tiloja, sillä se tapahtuu rakkauden ja auttamisen nimeen.

Vaikka edellä olemme puhuneet Jumalasta, Kristuksesta, taivasten valtakunnasta ja muista termeistä, joita on yleensä totuttu käyttämään uskonnollisten asioiden yhteydessä, niin loppujen lopuksi kysymys ei ole uskonnollisista asioista, varsinkaan mitä nykyään yleensä uskonnolla ymmärretään. Kysymys on elämän ja luonnon tosiasioista nimitimmepä niitä sitten millä nimillä tahansa. Luonnossa ei ole nimilappuja valmiiksi, vaan me ihmiset olemme antaneet tietyille asioille ja käsitteille tietyt nimet. Voisimme puhua tässä yhteydessä vaikkapa puhtaasta luonnontieteestä, jos tahdomme kuvata asian olemusta. Mitä tulee uskontoon, on se ollakseen todellista, oltava tosiasioihin perustuvaa tiedettä, jota olemme itse tutkineet ennen kuin me voimme mitään tietää, eikä mitään epämääräistä uskomusta tai olettamusta asioista, joista luulemme, ettei ihminen voikaan mitään tietoa saada.

Näitä asioita tutkivaa tiedettä on myös nimitetty okkultistisiksi tieteiksi tai salatieteeksi tai salaisiksi tieteiksi sekä myös kuninkaalliseksi tieteeksi. Tämä tiede on tieteistä korkein. Se tutkii kosmoksen olemusta ja rakennetta, ihmisen olemusta sekä muita luonnon perimmäisiä totuuksia. Tämän tieteen harjoittajia on kautta aikojen nimitetty okkultisteiksi, salatieteilijöiksi tai mystikoiksi. Näitä okkultististen tieteiden tutkimustuloksia voisimme nimittää vaikkapa jumalviisaudeksi eli teosofiaksi, mikä on kuvaava ja hyvin valittu nimitys. Kuten edellä on jo todettu, nimistä ei kannata kiistellä. Pääasia on, että ymmärretään, mistä on kysymys, siis luonnon perimmäisistä tosiasioista.

Näiden luonnon perimmäisten salaisuuksien tutkiminen edellyttää määrätyn tien kulkemista. Tämä tie on itse elämän tie, esoteerinen, sisäinen, älyllis-eettinen itsekasvatuksen tie. Sitä on myös sanottu kaidaksi tieksi, joka johtaa Jumalan ja ihmisen olemuksen sekä muiden näkymättömien luonnonvaltakuntien tuntemiseen. Ihmisen ja Jumalan olemuksen tutkimisesta ja sen toteuttamisesta on lähinnä kysymys. Näitä asioita on siis itse kunkin tutkittava, jos aikoo niistä jotain todellista tietoa saada, eikä tämä tieto ole teoriaa, vaan elävää elämää henkisessä todellisuudessa.

Kaiken, mitä edellä olemme puhuneet elämän todellisuudesta, onkin oltava ja tultava käytännön elämäksi. Muutoin se on vain teoriaa ja aivovoimistelua. Voi olla, että vaatii aika paljon, ennen kuin ymmärrämme edes järjellämme älyllisesti ja teoreettisesti näitä asioita mistä siinä on kysymys. Tietoinen elämä ikuisessa kaiken yhdistävässä henkisessä todellisuudessa on ennen kaikkea tietoista rakkauden ja veljeyden toteuttamista. Silloin palveleminen ei ole ikävää, muodollista velvollisuuksien täyttämistä, vaan vapaaehtoista ja suurinta iloa ja riemua. Rakkaus on kosmoksen perusta, kosminen kaiken läpäisevä, ikuinen, häviämätön perusvoima. Eräs historiasta tunnettu henkilö on sanonut tästä asiasta omasta kokemuksestaan: Vaikka minulla olisi mitä vain tai itse olisin sitä tai tätä, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Siinä on juuri sanottu se totuus, mihin tulee pyrkiä. Tämä samainen historian henkilö sanoi edelleen omien kokemustensa perusteella niinkin voimakkaasti, että kaikki muu on roskaa tämän kosmisen rakkauden tuntemisen rinnalla. Aikanaan tulee varmaankin jokainen kokemaan ja tietämään tämän saman, että kosmisen ikuisen rakkauden tunteminen, sen kanavana oleminen ja sen toteuttaminen on loppujen lopuksi elämän tärkein ja ainoa tavoittelemisen arvoinen asia. Rakkaus on siis kaiken A ja O.

Kuinka me kaikki sitten voisimme oppia tuntemaan tätä rakkautta, jotta me kykenisimme todellisella tavalla rakastamaan? Esimerkiksi suurten edellä kulkijoiden ja rakkauden kyvyssä pitkälle kehittyneiden ihmisten antamia ohjeita ja neuvoja noudattamalla. Tämä itsekasvatuksen tie on älyllisen kehityksen ohella laadultaan ennen kaikkea eettinen, koska kosminen todellisuus, jonka syvin ominaisuus on rakkautta, on olemukseltaan syvästi eettinen. Pätevimmät ja korkeimmat elämän eettiset ohjeet ja ihanteet ovat niin sanotussa Vuorisaarnassa. Vuorisaarnan käskyt ja muut elämänohjeet muodostavat Ruusu-Ristiläisen elämänymmärryksen perustan ja kulmakiven. Se on juuri se etiikka, joka kuvaa kosmisen todellisuuden eli taivasten valtakunnan elämää ja sen syvimmän salaisuuden, rakkauden, olemusta. Kaiken voittavaa hyvyyttä, kaiken voittavaa puhtautta, täydellistä totuudessa ja rehellisyydessä elämistä, täydellistä anteeksiantoa ja rauhallisuutta sekä kaiken voittavaa ja kaikkiin kohdistuvaa rakkautta.

Ihmisen kyvyt ovat moninaiset, mutta rakkauden kyky on korkein. Rakkaudessa on suurin onnemme ja rakkauden inspiroimassa auttamisessa ja palvelemisessa korkein tyydytyksemme. Rakkaus on kyky työskennellä toisten onnen puolesta. Kosminen, ikuinen, kaiken voittava rakkaus on oleva elämämme kestävä perusta, joka kestää sekä elämässä että kuolemassa. Onnen salaisuus on rakkauden salaisuus. Meidän todellinen, ikuinen, pysyvä onnemme kasvaa siinä määrin kuin me kykenemme rakastamaan ja toisten onnen puolesta työskentelemään. Tämä on todellista ja tietoista jumalan ja lähimmäisten palvelemista. Silloin toteutuu mitä kirjoitettu on: Rakasta Jumalaa ylinnä kaikkea ja lähimmäistä niin kuin itseäsi, sillä se on elämän lain täyttymys.

  1. Miten taide syntyy (5.973) Anneli Sallinen Musiikin maailmassa Aloitetaan musiikista ja Wolfgang Amadeus Mozartin…