Aslak Larjo

”Muista luojaasi nuoruudessasi,

ennen kuin pahat päivät tulevat

ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä,

ennen kuin auringon valo, kuu ja tähdet himmenevät

ja sadetta seuraavat yhä uudet pilvet.

Silloin talon vartijat vapisevat,

soturit painuvat kumaraan

Ja jauhajanaiset, vähiin käyneet,

ovat jouten.

Ikkunoista kurkistelijat jäävät pimeään,

kadun kaksoisportit suljetaan,

Myllyn ääni heikkenee

ja ohenee linnunlaulun kaltaiseksi

ja laulun kaikki kaiut vaimenevat.

Silloin myös pelätään mäkiä

ja tie on täynnä kauhuja.

Mantelipuu kukkii

ja heinäsirkka ahmii vatsansa täyteen

ja kapriksen nuput puhkeavat,

mutta ihminen menee iäiseen majaansa

ja valittajat kiertävät kujia.

Muista Luojaasi nuoruudessasi,

ennen kuin hopealanka katkeaa

ja kultamalja särkyy,

ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä

ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon.

Tomu palaa maahan, josta se on tullut.

Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.”

Saarnaaja 12: 1-7

—–

Vapaamuurarius on niin vanha kuin on ihmiskunta. Sen mysterioihin ja vertauskuviin on verhottuna ihmiskunnan koko kehitys ja maailmankaikkeuden lait. Loosi kuvaa ihmistä ja rituaali maailman ja ihmiskunnan kehitystä.

Vapaamuurariuden historia voidaan jakaa eri jaksoihin. Alkua ei tiedetä, mutta on ilmeisesti ollut siinä, kun ihminen alkoi etsiä totuutta. Vapaamuuraria kuvataan totuudenetsijänä, joka tutkii elämän ja ihmisen salaisuutta. Historian voi karkeasti jakaa esim. niin, että on vapaamuurariutta ennen ajanlaskun alkua ja vapaamuurariutta ajanlaskun jälkeen. Käsitykseni mukaan Egyptissä olevat pyramidit olivat mysteriopaikkoja, joissa vapaamuurariksi vihkiminen tapahtui. Loosi-tila sijaitsi pyramidienvälittömässä läheisyydessä.

Vapaamuurariuden seuraava jakso voidaan ajoittaa esikristillisen kirkon alkuaikoihin eli ensimmäisiin vuosisatoihin Jeesus Nasaretilaisen jälkeen. Vapaamuurarien juhlamenot ja kirkon jumalanpalvelus olivat noina vuosisatoina kehittyneet rinnakkain. Molemmissa seremonioissa alttari esitti tärkeää osaa ja se sijaitsikin temppelisalin keskellä sen sydämessä (tosin Egyptissä temppelin kultaisessa keikkauksessa). Salin ilmansuunnilla ja kaluston sijoittelulla oli tärkeä asema niin, että vieläkin kirkkojen alttari sijaitsee idässä. Kaluston asettelu viitta auringon ja tähtien palvontaan. Aurinko nousee idästä ja laskee länteen.

Tämä vaihe liittyy gnostilaisuuteen ja sen alkuaikoihin. Gnostilaiset katsoivat, että usko liittyy näkemykseen eli sisäiseen tietoon totuudesta ja Jumalasta, jota vapaamuurariudessa kutsutaan Maailmankaikkeuden Suureksi Arkkitehdiksi. Vapaamuurariuden ja kirkon seremoniat perustuvat samanlaiseen ymmärrykseen ja oivallukseen. Tähän liittyy vapaamuurariudessa oleva käsitys siitä, että samoin kuin temppelirakennuksessa vallitsee Jumalan henki – se on myös ihmisessä eli hänen temppelissään ja siksi loosi kuvaa ihmistä.

Vapaamuurariuden seuraava historiallinen jakso ajoittuu keskiajalle, jolloin Euroopassa oli temppeleitä rakentavia veljeskuntia. Nämä seurat olivat ns. operatiivisia, jotka fyysisesti rakensivat kirkkoja eri puolille Eurooppaa.Tällaisia operatiivisia seuroja esiintyi gnostikkojen, manikealaisten, natsareenien, kataarien, albigenssien, temppeliherrojen, kabbalistien, alkemistien ja rosenkreutsilaisten keskuudessa. Niinpä esim. valon käyttö seremonioissa tuli manikealaisilta, miekan käyttö temppeliherroilta ja käsite kadonneesta sanasta rosenkreutsilaisilta.

Nykyaikainen vapaamuurarius on kehittynyt keskiaikaisista rakentajien operatiivisista veljeskunnista. Temppelien rakentaminen ei nähty enää pelkästään kirkkojen rakentamisena, vaan siihen tuli mukaan ihmisen kehittämistä palvelevia tehtäviä. Temppelien rakentaminen oli vertauskuva ihmisen temppelin rakentamiselle.

Näitä rakentajaveljiä alettiin Englannissa kutsua vapaamuureiksi. Freestone oli eräs kivilaatu, josta hakattiin rakennuksen julkisivun koristeet. Freestone-mason oli kivenhakkaaja, joka suoritti tätä työtä. Tästä nimityksestä muodostui sitten nimitys: freemason/ vapaamuurari.

Vapaamuurarit pystyttivät työmaittensa lähelle työmaa-asuntoja eli majoja – englanniksi logde. Näissä majoissa, looseissa, annettiin oppilaille opetusta ammattitiedoissa ja –taidoissa, jotka olivat ulkopuolisilta huolellisesti varjeltuja salaisuuksia. Oppilas joutui antamaan niitä koskevan vaitiololupauksen. Kun oppilas oli saavuttanut täyden ammattipätevyyden, hänet otettiin juhlallisin menoin ammattikunnan täysivaltaiseksi jäseneksi eli vihittiin vapaamuurareiksi.

Käytännöllinen temppelinrakennustyö alkoi 1600-luvulla muuttua yhä filosofisemmaksi niin, että muurarius käsitettiin yhä enemmän henkiseksi rakennustyöksi, jonka tarkoituksena oli ihmisen luonteen kehittäminen, maailmankatsomuksen selkiyttäminen, velvollisuuksien täyttäminen ja eettisyyden lisääminen. Näin alkoi spekulatiivinen muurarius.

Ensimmäinen suurloosi perustettiin Lontoossa 1717 kesäkuun 24. päivänä. Vapaamuurareilla on sitten sen jälkeen ollut maailmassa suuri vaikutus vapauden ja inhimillisyyden aatteen leviämiseen. Yhdysvalloissa perustuslaki ja ihmisoikeuksien julistus sekä orjuuden lopettaminen ovat perustuneet vapaamuurari aatteille. Benjamin Franklin ja George Washington olivat vapaamuurareita. Vielä nykyäänkin dollarin setelissä on vapaamuurari symboleja. Fredrik Suuri oli vapaamuurari, joka poisti kidutuksen yleisestä oikeuskäytännöstä. Useat 1800-luvun tunnetuista vapaustaitelijoista Euroopassa olivat vapaamuurareita. Saksassa humaanisuuden ja suvaitsevaisuuden aatteita kehittivät ja levittivät vapaamuurarit Goethe, Lessing, Herder, Fichte ja monet muut.

Vapaamuurarius on ajan saatossa mennyt maan alle aina silloin, kun valtaapitävät ovat kokeneet uhkaa muurarien taholta. Näin esim. Suomessa keisarinvallan aikana 1800-luvulla. Vapaamuurareilla on ollut valtaa ja tietoa sekä se salaperäisyys, joka heidän seremonioihin on liittynyt – on lisännyt tuota pelkoa ja epäluuloa.

VAPAAMUURARIUDEN MÄÄRITYS

Vapaamuurariutta on vaikea määritellä lyhyesti ja täsmällisesti, koska mitään yksiselitteistä määritelmää ei ole. Ainoa auktoriteetti on usko Maailmankaikkeuden Suureen Arkkitehtiin ja Hänen kohottava voimansa. Ns. nykyaikaisen vapaamuurariuden vanhimpana dokumenttina pidetään vuodelta 1390 olevaa Regius käsikirjoitusta, koska siinä luetellaan ne periaatteet, joille nykymuotoinen vapaamuurarius rakentuu. Sana ”vapaamuurari” esiintyy ensimmäisen kerran painettuna vuodelta 1563 peräisin olevassa kirjassa Dives Pragmaticus, ja ensimmäinen tunnettu selostus vapaamuurariudesta on tohtori Robert Plotin (1651-96) laatima Staffordshiren luonnonhistorian sivuilla.

Vapaamuurarit määrittelevät vapaamuurariuden yleisimmin elämänfilosofiaksi, joka perustuu uskoon yhden Kaikkein Korkeimman olemassaoloon, joka pyrkii ihmisen oman minän kehittämiseen. Sveitsin suurloosi Alpinaan kuuluva loosi Zur Freundschaft und Beständichkeit esitti muurariuden määritelmän seuraavast:

”Vapaamuurarius on tiennäyttäjä täyteen ihmisarvoon ja yleiseen veljesrakkauteen. Sen ylin perusta on uskon- ja ajatuksenvapaus, sen tärkein tehtävä on luonteen ja mielenlaadun muokkaaminen ja sen ensimmäinen vaatimus hellittämätön tahto hyvyyteen.”

Englannin Yhtyneen Suurloosin, Ranskan Suur-Idän, Alankomaiden Suurloosin, Hampurin suurloosin, Bayreuthin suurloosin ja Unkarin symboolisen suurloosin määritelmät vapaamuurariudesta kuuluvat:

– Vapaamuurarius on ainoalaatuinen moraalijärjestelmä, joka on verhottu allegorioihin ja vertauskuviin.

– Vapaamuurarius edellyttää uskoa yhteen Korkeimpaan Olentoon.

– Vapaamuurarius yrittää toimia koko ihmiskunnan hyväksi toteuttaen ajatusta ”rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi”.

– Vapaamuurarius pyrkii parantamaan ihmisen henkistä ja aineellista hyvinvointia.

– Vapaamuurarius perustuu keskinäiseen solidariteettiin.

– Vapaamuurarius tarkoittaa armeliaisuutta ja hyväntekeväisyyttä.

– Vapaamuurarius alkumuodossaan on ainoastaan miesten veljeskunta.

Suomalaisissa hakuteoksissa vapaamuurarius kuvataan mm. moraalis-filosofiseksi aaterakennelmaksi, yleisuskonnolliseksi, veljesjärjestöksi tai hyväntekeväisyyttä harjoittavaksi yhteisöksi, joka toiminnassaan käyttää vanhoja rituaaleja ja seremonioita. Miesmuurareille ominaista on, että:

– Vapaamuurarin toiminnan pohjana on usko Jumalaan.

– Jokainen vapaamuurari on lupauksellaan sidottu pitämään kunniassa ja noudattamaan maan lakeja.

– Vapaamuurarin tulee yhteiskunnan jäsenenä olla vastuullinen.

– Vapaamuurarin tulee ottaa huomioon lähimmäiset ja mahdollisuuksiensa mukaan

– Auttaa hädässä olevia.

– Vapaamuurari ei muurarikokouksissa kiistele politiikasta eikä uskonnollisista kysymyksistä.

Spectrum tietosanakirjan artikkeli vapaamuurariudesta noudattelee yleisiä linjoja korostaen politiikkaan ja uskontoon puuttumattomuutta ja toimintaan liittyviä salaisuuksia. Aatteellisesta linjasta kirja toteaa: ”Vapaamuurarit sanovat pitävänsä kunniassa ihmisyyden, suvaitsevaisuuden sekä järjen eli vastuuntunnon ja arvostelukyvyn ihanteita.”

Yleistietokirjat korostavat seuraavia piirteitä:

– Vapaamuurarius ei ole uskonto.

– Vapaamuurarien rituaalit ovat salaisia.

– Vapaamuurareilla ei ole mitään yhteistä kansainvälistä johtoa.

– Vapaamuurarit harjoittavat hyväntekeväisyyttä.

– Naisia ei hyväksytä jäseniksi.

Vapaamuurariuden aatesisältö ja päämäärät eivät ole salaisia. Vapaamuurarius ei kuitenkaan levitä aatteitaan mainonnalla ja julkisuudella. Suuri melu ja mainonta ei ole koskaan vienyt ihmisyyttä eteenpäin. Vapaamuurari veljeskunnat eivät pyri edistämään yhteiskunnallisia oloja. Ne eivät sotkeudu politiikkaan. Järjestelmä pyrkii ainoastaan kasvattamaan veljiä toimimaan vapaamuurariuden hengessä ja kuuntelemaan omaatuntoaan. Vapaamuurari ei ole veli, joka kuuluu veljeskuntaan, vaan veli, joka toteuttaa muurariperiaatteita ns. ulkoisessa loosissa eli maailmassa ja omassa elämässään. Nämä periaatteet ovat: suvaitsevaisuus, veljesrakkaus ja palveleminen.

RITUAALI

Vapaamuurarille rituaali on pyhä. Se on salainen jumalanpalvelus, joka on koettava itse. Se opettaa vapaamuurarille korkeita hyveitä ja johdattaa häntä kauneuden, hyvyyden ja totuuden etsintään. Rituaalissa vapaamuurari joutuu kasvotusten ihmisen draaman ja suurten kysymysten kanssa. Rituaali johdattaa askel askeleelta kohti tietoa, joka on valoa. Tämä ei ole omaksuttavissa järjen avulla. Kysymyksessä on oman syvimmän olemuksen ymmärtäminen. Siksi rituaalin on oltava salainen.

Tämä kaikki tapahtuu vain sitä mukaan ja sen verran kuin kukin on valmis etsimään ja ponnistelemaan. Tähän sopii Raamatun lause: ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.”

Ulkopuolisille rituaali on käsittämätön. Sitä ei voi oppia ymmärtämään, vaan se on itse koettava. Rituaali ole vain seremonia – se on myös elettävä. Vain siten niiden syvällinen ja kaunis allegoria vähitellen avautuu.

VAPAAMUURARIUS SUOMESSA

Vapaamuurarius tuli Ruotsi-Suomeen Ranskasta 1700-luvun alkupuolella. Ensimmäinen Suomessa vaikuttanut vapaamuurariloosi oli nimeltään St. Johannes Lodgen St. Augustin ja se perustettiin Tukholmaan vuonna 1756. Loosi toimi ruotsinkielellä, vaikka sen toiminnan motto oli ”Suomen ilo”. Loosi kokoontui 1763 jälkeen aina Helsingissä. Jäsenluettelon mukaan seuraan kuului 26 veljeä edustaen kuvernementin upseeri- ja virkamieskuntaa.

Suomalaiselle vapaamuurariudelle merkitsi edistysaskeleita Helsinkiin vuonna 1777 perustettu skotlantilaisen esikuvan mukaan ylempiä vapaamuurariasteita antava St. Andreas loosi, joka sai nimen Phoenix. Tässä vaiheessa vapaamuurariasteita oli yhteensä kymmenen. Vapaamuuraritoiminta lakkasi Suomessa Suomen sodan alkamisen johdosta. Tämä tapahtui helmikuussa 1808. Koko vapaamuuraritoiminta pysyi sitten maan alla koko 1800-luvun koska Venäjän tsaari kielsi vapaamuuraritoiminnan.

Täysin kuollutta vapaamuurarius ei kuitenkaan ollut. Vapaamuurarit tapasivat toisiaan erilaisissa aatteellisissa seuroissa. Eräs tunnetuimmista oli Aurora-seura, jonka Porthan ja muut veljet olivat perustaneet v. 1770. Venäjän vallan aikana veljiä oli liittynyt myös ulkomaisiin looseihin. Laittomat asevelvollisuuskutsunnat lisäsivät ulkomaille lähtemistä. Lähteneistä monet päätyivät Amerikkaan.

Suomen itsenäistymisen jälkeen virisi vapaamuurarius Suomessa vuonna 1922, kun Amerikasta palasi muutamia suomalaisia vapaamuurareita. Tuolloin perustetun ensimmäisen loosin nimi oli Suomi Loosi no: 1. Sen ensimmäisessä kokouksessa mm. Jean Sibelius vihittiin vapaamuurariksi. Seuraavana vuonna perustettiin Tampereelle loosi nimeltä Tammer Loosi no:2 ja Turkuun Phoenix Loosi no:3.

Kun kolme suomalaisen järjestelmän loosia oli perustettu, olivat olemassa edellytykset oman suurloosin perustamiseen. Niinpä vuonna 1924 perustettiin Suomen Suurloosi (9.8).

Tänä vuonna tämä Suurloosi täyttää 80 vuotta. Tähän Suurloosiin kuului vuonna 1983 96 loosia seitsemässä eri piirikunnassa ja näissä looseissa oli tuolloin vapaamuurari yhteensä 4226 veljeä. Nykyään Suomessa on 147 miesmuurariloosia, joissa on yhteensä n. 6000 miespuolista veljeä.

Suomen Suurloosi ry on loosien yhteinen hallinnollinen katto-organisaatio. Sen johdossa on loosien kaksivuotiskaudeksi valitsema hallitus. Hallituksen puheenjohtajan titteli veljeskunnassa on suurmestari.

Vapaamuurarien kolme astetta sisältävän perusjärjestön lisäksi on Suomessa myös ns. muurarillisia lisäasteveljeskuntia. Niiden jäsenyys edellyttää, että asianomainen veli on Suomen Suurloosin paikallisloosin jäsen. Näitä järjestöjä ovat:

– Suomen Merkki Mestari Muurarien Suur-loosi (perustettu 1971),

– Suomen Royal Arch Suurchapel (p. 1961),

– Suomen Muinainen ja Oikeutettu Riitti (p. 1973) ja

– Temppeliritarit (p. 1983).

Historiasta johtuen Suomessa toimii myös Ruotsin Suuren Maaloosin alaisia vapaamuurarilooseja, joissa olevia veljiä on Suomessa n. 1100.

Maailman vapaamuurareilla ei ole mitään yhteistä keskusta tai ylintä johtoa. Vapaamuurarien kussakin maassa toimivat suurloosit ovat itsenäisiä ja kuten itsenäiset valtiot pitävät yhteyttä muihin suurlooseihin ympäri maailmaa. Suomen Suurloosilla on näin yhteys yli sataan suurloosiin. Vapaamuurareilla on oikeus vierailla siten kaikissa maailman looseissa tasavertaisina veljinä.

Nykyään maailmassa katsotaan olevan yli 6 miljoonaa vapaamuuraria.

KANSAINVÄLINEN YHTEIS-VAPAAMUURARIUS Le Droit Humain

Kansainvälinen yhteis-vapaamuurarius, Le Droit Humain, perustettiin v. 1893 Pariisissa. Yleinen Yhteis-Vapaamuurarijärjestö perustuu ajatuksen vapaudelle, siveellisyydelle, rakkaudelle, oikeudelle, suvaitsevaisuudelle sekä veljeydelle ja ottaa jäsenikseen sekä miehiä että naisia riippumatta rodusta tai uskonnosta. Suomeen järjestö tuli vuonna 1920.

Yleisesitteessään järjestö kuvaa itseään seuraavasti:

”Vapaamuurareiden monipuolinen kokoustekniikka periytyy keskiaikaisilta katedraairakentajilta. Tavoitteena on luottamuksellisen keskinäisen toiminnan kautta harjaantua ja kouluttautua ihmisyydessä ja siten edistää omalta osaltaan ihmiskunnan kehitystä.

Vapaamuurarit pitävät itseään kivenhakkaajien jälkeläisinä, jotka ovat ottaneet itsensä ja yhteisönsä työkohteeksi. Katedraali nähdään ihmisten yhteensovittamisen ihanteen. Jäsenet tukevat toisiaan löytämään ja kehittämään kykyjään ja lahjojaan ihmiskunnan palvelemiseksi. Tavoitteena on elämää osaava ihminen.

Loosit eivät tarjoa valmista tietoa eivätkä selityksiä, vaan ne ovat henkisiä työyhteisöjä, joissa jokainen kehittää ihmisyytensä osaamista luonteensa, taipumustensa ja ihanteittensa mukaisesti. Totuuden katsotaan olevan jokaisessa itsessään ja jokaisen on omalla työllään se itsestään löydettävä.”

RUUSU-RISTIN VAPAAMUURARIVELJESKUNTA

Ruusu-Risti ry perustettiin vuonna 1920. Tarkoituksena on tehdä teosofista sanomaa tunnetuksi Suomessa. Perustaja, Pekka Ervast, liitti tähän työmuotoon jo varhain myös muurarillisen muodon. Vuonna 1925 perustettiin nimittäin Yhteis-Vapaamuurari Veljeskuntaan Ruusu-Risti loosi no: 99. Koska Le Droit Humainin kansainväinen johto Pariisissa ei hyväksynyt Pekka Ervastin tapaa liittä yhteen vapaamuurarius ja teosofia – erosi Ruusu-Risti loosi yhteisvapaamuurariudesta ja perusti Ruusu-Risti Vapaamuurari Veljeskunnan vuonna. 1927.

Veljeskunnan tarkoituksena on ”älyllisseremoniallista, maagista tietä herättää jäsenessään tietoisuus henkisestä olemuksestaan ts. korkeammasta minuudestaan kuten Ruusu-Ristin äskettäin avatulla sisäinen koulu kotisivulla todetaan.

Lainaan tässä jatkossa tuota sivua:

”Tämä koulu toimii vapaamuurari pohjalla sen kolmen ensimmäisen yleismaailmallisesti hyväksytyn asteen ns. Johannesmuurariuden muodossa.

Ruusu-Ristin vapaamuurari veljeskunta katsoo olevansa eräs kaikkina aikoina vaikuttaneiden mysterioiden, initiaatiokoulujen ja vapaamuurarijärjestöjen nykyaikainen perillinen. Sen juuret ovat 1800-luvulla syntyneessä yhteis-vapaamuurariudessa.

1920-luvun alussa sai järjestön perustaja Pekka Ervast mestariltaan käskyn toimia tässä muodossa. Hänen johdollaan rituaaliin lisättiin Kalevalaan perustuvat mantrat ja Jeesuksen vuorisaarnan siveellinen oppi. Järjestössä voivat siis toimia kaikki ihmiset rotuun, uskontunnustukseen, sukupuoleen, ulkoiseen asemaan yms. Katsomatta.

Kuten kaikki vapaamuurari järjestöt, myös Ruusu-Ristin veljeskunta on rakenteeltaan hierarkinen. Koska Johannesmuurarius on luonteeltaan aatteellista ja vertauskuvallista, ei hierarkisuus koske kuin toiminnan muodollista rakennetta yksilönvapautta rajoittamatta. Niinpä asema veljeskunnassa ei perustu pelkästään ulkonaiseen tietoon ja taitoon, vaan edellyttää aina myös veljestön täyttä luottamusta.

Ruusu-Ristin Vpm veljeskunta toimii kolmessa sisällöltään tarkasti erotetussa asteessa, jotka ovat hyväksytty oppipoika, ammattilainen ja mestarimuurari. Näitä nimityksiä on käytetty ainakin keskiaikaisten ammattikiltojen ja kirkonrakentajien ajoista saakka.

Pääsy veljeskuntaan edellyttää Ruusu-Risti ry:n jäsenyyttä ja juhlallista vastaanottoa (installaatiota), joka tapahtuu Pääsiäisenä järjestön vuosijuhlan aikana. Tämän jälkeen pyrkijän on käännyttävä johtajan puoleen.

Opiskeluohjelma ulkoiselta puoleltaan käsittää tutustumisen uskonnollisiin, filosofisiin ja aatteellisiin järjestelmiin, joissa ilmenee ikiaikainen viisaus. Toisessa asteessa tutustutaan ihmisen sielulliseen ja henkiseen olemukseen, esoteerisen kristinuskon etiikkaan sekä tieteen ja taiteen olemukseen. Kolmas aste on muurarihistorian, vihkimyksen todellisuuden ja Salaisen Veljeskunnan eli Pyhäinyhteyden teoreettista tutkimista. Tämän opinto-ohjelman toteuttaminen vie 10 vuotta.

Ruusu-Risti vpm veljeskunta ei anna valmiita vastauksia, eikä väitä, että tämä järjestelmä automaattisesti johtaisi henkiseen valaistumiseen. Me tiedämme, että todellisuuden oivaltaminen on yksilöllisen pyrkimyksen ja henkisen harjoituksen tulos. Johannesmuurarius sisältää kattavan kuvauksen ihmisen henkisestä pyrkimyksestä ja vihkimyksen todellisuudesta. Se sopii ihmiselle, joka on kiinnostunut seremoniallisesta toiminnasta.”

Näin siis Ruusu-Ristin kotisivuilla

JA LOPUKSI

Vapaamuurarius haluaa herättää ajattelemaan ja etsimään totuutta. Se tahtoo ohjata elämään totuuden, suvaitsevaisuuden, auttamisen ja veljesrakkauden hengessä ja tekemään siten elämästään mielekkäämmän ja tarkoituksenmukaisemman. Se tähdentää Raamatun lausetta: ”Tehkää tekin heille sitä, mitä tahtoisitte toisten tekevän teille.”

Näin vapaamuurarius on sisäinen koulu, jossa hän oppii tuntemaan itseään ja muita. Vapaamuurari pyrkii löytämään henkisen olemuspuolensa ja yhtymään siihen. Tällöin poistuu ristiriita ylemmän minän ja persoonallisuuden välillä. Ihminen yhtyy Jumalaansa itsessään. Vapaamuurari alkaa elämään siten kuin hän ajattelee ja tuntee sydämellään. Vapaamuurari ei kritisoi muita, vaan keskittyy hiomaan omaa kuutiokiveään niin, että hänestä on enemmän hyötyä lähimmäisilleen ja ympäristölleen.

Vapaamuurarius on vain yksi tapa saavuttaa päämäärä, joka johtaa ymmärryksen lisääntymiseen ja tietoisuuden kohoamiseen. Henkisessä rakennustyössä voidaan kulkea monta tietä, eivätkä ne ole eri suuntaisia. Ainoastaan yksi asia on tärkeä. Se, että keskittyy, sitoutuu ja suorittaa henkistä rakennustyötä, joka on totuuden etsintää.

Kuka on sitten valmis tähän työhön. Siitä Ruusu-Ristin Vapaamuurari Veljeskunnan rituaali toteaa seuraavasti: ”Rehellinen, suora ja vapaa ihminen, joka on henkisesti täysi-ikäinen, arvostelukyvyltään terve ja totuudellinen.”

Vapaamuurarius kätkee itsensä luomisen ja ihmisen salaisuuden, vastauksen olemassaolon arvoitukseen ja sen tien, jonka oppilaan on kuljettava kehittyäkseen hengessä. Eivät asteet ja vihkimykset tee ihmistä vapaamuuraria, vaan siksi hän kehittyy. Hänen tulee ymmärtää, että hänen asemansa loosissa ei merkitse mitään siihen verrattuna, mikä on hänen asemansa elämän henkisessä loosissa. Hänen tulee poistaa mielestä se ajatus, että hän olisi jotakin parempaa vain sen perusteella, että hänet on vihitty vapaamuurariksi. Hänen tulee keskittyä hiomaan omaa karkeata kuutiokiveään – ei toisten. Ainoastaan hänen oma puhdistettu olemuksensa voi avata hänelle oven inhimillisen omantunnon temppeliin. Rituaalit pysyvät spekulatiivisina siihen saakka, kunnes hän itse alkaa elää muurarimysteriot todeksi päivätajunnassaan. On olemassa vain yksi todellinen loosi ja se on maailmankaikkeus. On olemassa vain yksi veljeskunta ja siihen kuulumme me kaikki.

Muurariyhteisö ei ole tarkoitettu laiskoille, jotka hakevat vain elämyksiä ja nautintoa. Se on työtä, tutkimista ja palvelua. On sitouduttava opiskelemaan ja kehittämään itseään hautaan saakka – tai ainakin niin kauan kuin voimia on. Lupaukset on pidettävä. Toiminta ei ole pelleilyä, vaan todellisinta totta. On muistettava, että henkimaailma on mukana koko ajan ja se testaa oppilaansa aina määräväliajoin. Mutta pelätä muurari ei saa, vaan hänen tulee luottaa Maailmankaikkeuden Suuren Arkkitehdin hyvyyteen ja kohottavaan voimaan. Ne, jotka liittyvät veljeskuntiin uteliaisuuttaan ja oman edun tavoittelu motiivinaan – tulevat pettymään. Vapaamuurariudesta ei kannata etsiä mainetta, arvonantoa ja menestystä.

Vain he ovat todellisia vapaamuurareita, jotka astuvat temppeliin nöyrinä ja köyhinä ja jotka eivät etsi elämän katoavia tavaroita, vaan joiden ainoa tahto on tuntea ammattikunnan todelliset salaisuudet, voidakseen rehellisinä työmiehinä palvella lähimmäisiään. Sillä muurarirituaali ei ole ainoastaan sarja seremoniamenoja, vaan elämä, joka on elettävä. Todellisia vapaamuurareita ovat ne veljet, jotka ovat vihkineet elämänsä ja sielunsa elävän tulen alttarilla. Heidän palkkansa on päästä kaikkein pyhimpään ja kokea yhteys Maailmankaikkeuden Suureen Arkkitehtiin.

Todellinen muurari on oppinut palvelemaan ilolla.

Todellinen muurari näkee kaikissa ihmisissä Jumalan ja että minä olen sinä.

Todellinen muurari näkee kaikissa uskonnoissa olevat samankaltaisuudet.

Todellinen muurari tajuaa, että se, joka ei elä niin kuin opettaa – ei ole muurari.

Todellinen muurari pyrkii tekemään itsestään paremman kuutiokivan, joka soveltuu Jumalan temppeliin täydellisemmin.

Todellinen muurari ajattelee ainoastaan miten voi paremmin palvella kokonaisuutta.

Todellisuus johtaa meitä alati harhaan. Meidän parhaimmatkin huomiomme ovat vain välähdyksiä valosta. Emme saa kuitenkaan lakata ponnistelemasta löytääksemme Jumalamme. Meidän sielussamme kalvaa ikävä. Meidän henkemme tavoittelee totuutta. Uskomme, että Jumala on olemassa, vaikka emme näe Häntä. Elämä on jumalainen seikkailu. Se on loputonta etsintää. Ihminen on Parsifal, joka etsii Graalin maljaa, joka on hän itse!

Ja kun viisas on löytänyt tuon kadotetun sanan, hän verhoaa löytämänsä vertauskuviin, jottei tietämättömät ymmärtäisi väärin ja rakentaisi dogmeistaan vankiloita. Mikä on tuo kadotettu sana? Se on se, mikä ei ole koskaan jättänyt meitä. Se on valo, joka loistaa aina keskellämme. Etsimme sitä vieraista maista, mutta se onkin sydämessämme. Se, mitä estimme onkin meidän sielussamme!

Ja niin on hyvä. Siunatut ovat ne silmät, jotka näkevät ja ne korvat, jotka kuulevat ja se sydän, joka ymmärtää.

Lähteet:

Pekka Ervast: Vapaamuurariuden kadotettu sana

Pekka Ervast: Ruusu-Risti ja vapaamuurarius

H. P. Blavatsky: Kirkko ja vapaamuurarius

Reijo Ahtokari: Väitöskirja: Salat ja valat

Mandy P. Hall: Muurariuden kadonneet avaimet

C. W. Leadbeater. The Hidden Life in Freemasonry

Christofer Knight ja Robert Lomas: The Hiram key

Matti Peltonen ja Martti Hjelt: Vapaamuurarius Suomessa

Harri Heino: Vapaamuurarius ja kristinusko

Turun maakuntamuseo: Kultaa ja taivaansineä; vapaamuurarius, aate ajassa.

Related posts:

  1. “Antakaa heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät” (5.061) Jukka Sarno Esitän tässä muutamia näkökulmia tilanteista ja niiden taustoista,…