Juhani Ahonala

Tehtäväkseni on annettu puhua kielen hillitsemisestä – sanojen käytöstä. Tuhannen ja yhden yön tarinoissa kerrotaan taikureista, joilla on hallussaan taikasana, sana, jonka avulla he saavat aikaan merkillisiä asioita. Sen voimalla he saattavat avata lukittujen aarrekammioitten ovia tai pysähdyttää kuohuvan virran juoksun, lakaista taivaan puhtaaksi pilvistä tai ottaa haltuunsa toisen ihmisen tahdon.

Vaikka käytämmekin puhekykyämme päivittäin, emme tule kiinnittäneeksi huomiota sanojen taianomaiseen kykyyn nostaa mieleemme selväpiirteisiä kuvia, sanoja vastaavia kuvia. Sanommekin, että sanat ovat vertauskuvia. Ne ovat symboleja, jotka kätkevät itseensä oman tarkoituksensa, funktionsa ja tuo sanan funktio heijastuu mieleemme vastaavana kuvana. Emme ylipäätänsä voisi ymmärtää mitään puhuttua tai kirjoitettua sanaa, ellei mielemme nostaisi eteemme kuvien jatkuvaa virtaa. Kuunnellessamme puhetta emme juuri huomaa tätä ilmiötä, mutta erillisten sanojen kohdalla voimme sen helposti havaita.

Meidän tarvitsee vain kuulla mainittavan jonkun meille läheisen ihmisen nimi ja hetkessä mieli on nostanut näkyviin hänen tutut piirteensä ja voimme nähdä hänen hymyilevän, liikkuvan tai puhuvan hänelle ominaisella tavalla, voimme tuntea elävänä hänen läheisyytensä aivan kuin hän olisi luonamme. Menneet tapahtumat nousevat sisäisen katseemme eteen ja voimme kokea ne yhä uudelleen yhtä voimakkaasti, yhtä intensiivisesti kuin silloin tapahtumahetkellä – ja kaikki tämä vain yhden sanan voimasta.

On ihmisiä, jotka ammatikseen tutkivat tätä ilmiötä ja perehtyneinä ihmismielen mekanismeihin he kykenevät tarkoin valikoiduin sanoin vaikuttamaan päätöksiimme ja valintoihimme. Nykyisen sähköisen viestinnän, television, aikana he pystyvät sanojen lisäksi tuomaan silmiemme, katseemme eteen myös haluamansa kuvan, kuvan joka lamaannuttaa mielemme kyvyn toimettomaksi ja estää sitä muodostamasta omia kuviaan. Niin he voivat tunkeutua syvälle olemukseemme, ohjailla mielemme haluamaansa suuntaan ja hallita näin tahtoamme ja käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa. Joudumme joka päivä tällaisten harkittujen yritysten kohteeksi.

Tiedämme lisäksi, kuinka yksi ainoa sana voi nostaa mielen liikkeeseen, mikä aiheuttaa muutoksia elimistössä. Soluissa tapahtuu silloin nopeita monimutkaisia kemiallisia prosesseja, joiden vaikutuksesta sydämen lyönti tihenee, verenpaine nousee, ihon lämpötila ja kosteus vaihtelevat, silmäterät laajenevat ja kyynelkanavat herkistyvät, kaikki nämä todelliset muutokset mitattavina arvoina vain yhden lausutun sanan voimasta.

Kertomukset taikureista taikasanoineen eivät ehkä ole pelkkiä satuja. Itse asiassa me ihmiset olemme kaikki taikureita ja hallussamme ei ole vain yksi sana vaan koko kielemme rikas ja monipuolinen sanavarasto – ja me käytämme sitä joka päivä, harjoitamme joka päivä sanan magiaa – ja magiaa on mustaa ja valkoista, kuten tiedämme.

Jeesus, joka tunsi sanojen voiman, ihmetytti aikalaisiaan väittämällä, että sanat, lausutut sanat ovat tekoja ja kuuluvat syyn ja seurauksen maailmaan. Hänhän huomautti kuulijoilleen, että jokaisesta turhasta sanasta te tulette kantamaan vastuun.

Hänen aikalaisensa pitivät tekona paremminkin sellaista, joka saa aikaan näkyviä konkreettisia muutoksia ympäristössä. Sanojen aiheuttamia seurauksia on vaikeampi havaita. Sanat häipyvät kuulumattomiin, mutta niiden muodostamat kuvat jäävät elämään, vaikuttamaan jonnekin olemuksemme syvyyksiin metafyysisinä olioina.

Ehkä meillekin teon käsite on joskus hämärä emmekä aina voi mieltää puhettamme, lausumiamme sanoja ja niiden takana olevaa ajatusta teoksi. Näin kuitenkin on: lausutut sanat ovat tekoja ja teoistamme me kannamme vastuun. Sanat ovat syitä, jotka panevat liikkeelle seurauksia. Luulen, että hämmästyisimme, jos voisimme seurata sanojemme matkaa ja niiden vaikutusta ja laajuutta.

Kun juutalaiset väittelivät siitä, mikä ravinto vahingoittaa ihmistä, hämmästytti Jeesus heitä sanomalla, ettei se mikä menee suusta sisään voi vahingoittaa ketään, mutta se mikä tulee suusta ulos vahingoittaa, koska se tulee sydämestä – tällä hän ilmeisestikin tarkoitti sanoja, pahansuopaisia sanoja. Me tiedämme hyvin miten sanalla voidaan sivaltaa, vahingoittaa mieltä, kiinnittää siihen kuvia, jotka pakottavat loukatun itsetunnon etsimään hyvitystä. Sellaisen hyvityksen etsimiseen voi hukkaantua kokonainen ihmiselämä. Se voi muodostua koko luonnetta hallitsevaksi sisällöksi ja asenteiksi ja antaa persoonallisuudelle kehityssuunnan, joka estää henkisen edistymisen. Sanan siveltimellä voimme maalailla kohtalokkaita kuvia, graffitteja, lähimmäisemme sielun julkisivuun.

Mutta me emme ole pelkästään passiivisia sanojen vaikutusten vastaanottajia. Me voimme pukea ajatuksemme sanoiksi ja antaa niille moninkertaisen energian tahtomme ja tunteemme avulla, lähettää ne liikkeelle sydämestämme ja niiden muodostamat rohkaisevat ja lempeät kuvat painuvat syvälle ihmisen olemukseen muodostuen kantavaksi voimaksi hänen elämässään vaikuttaen ratkaisevasti hänen päätöksiinsä ja valintoihinsa, vaikuttaen myös hänen lähellään olevien ihmisten kohtaloihin. Ihminen, joka on jälleensyntyvä ikuisuuden olento, kosmoksen asukas, tulee viemään noiden sanojen seuraukset mukanaan, eikä niiden hyvää tekevä vaikutus milloinkaan lakkaa.

Olen kuullut sanottavan, että senkaltaisten sanojen lausuminen on kosminen teko ja uskon, että se on totta. On myös totta, että voimme elämässämme joutua tilanteisiin, joissa valppautemme herpaantuu, eikä meillä ole käytettävissä mitään taikasanaa, joka pysähdyttäisi mielemme ja tunteittemme kuohuvan virran ja niin tulemme lausuneeksi sanoja, joita emme voi enää saada takaisin, vaikka niin haluaisimme. Sellaisella hetkellä, olisi onnellista, jos muistaisimme, mikä rauha kätkeytyy vaitioloon, ja mikä viisaus sisältyy kielen hillitsemiseen.

Teosofian ohjelma nostaa mieleen kuvan vaikuttavasta, mahtavasta maisemasta. Sen ohjelma kertoo korkeasta moraalista, siveellisestä ja älyllisestä pyrkimyksestä. Siinä puhutaan ihmiskunnan veljeydestä ja sen toteuttamisesta, ihmiskunnan auttamisesta. Siinä sanotaan, että teosofit tutkivat kaikkien aikojen uskonnoissa, mytologioissa, filosofisissa ja tieteellisissä järjestelmissä piilevää jumalviisautta. Tällaisen ohjelman edessä kuka tahansa tuntee kykyjensä riittämättömyyden ja omien mahdollisuuksiensa rajallisuuden.

Mutta voin vakuuttaa teille, ettei meidän välttämättä tarvitse tuntea kaikkina aikoina eläneiden viisaiden ajatuksia ja toistella niitä tai oppia tuntemaan kaikkia mutkikkaita filosofisia järjestelmiä tai nykytieteen viimeisiä saavutuksia voidaksemme osallistua täysipainoisesti tuon vaativan, kosmisia mittoja edustavan ohjelman toteuttamiseen. Se on mitoitettu jokaisen ajattelevan ihmisen kykyjen ja mahdollisuuksien mukaiseksi. Sillä älkäämme vain unohtako, että olemme taikureita, että käytettävissämme on kaikkein vaikuttavin, läpäisykykyisin ja mahtavin voima – sanan luova voima – ja se kulkee aina mukanamme eikä ole sidottu mihinkään paikkaan tai hetkeen.

Eikä meidän tarvitse olla kovin monisanaisia toteuttaessamme noiden kaikkien aikojen viisaiden ajatusta. Muutamilla sanoilla voimme lakaista ahdistavat pilvet ihmismielen taivaalta tai pysähdyttää valloilleen riistäytyneen mielen ja tunteiden virran tai voimme toimia kuin sadun taikuri ja avata lukkiutuneen mielen aarrekammion ovet ja saattaa sen rikkaudet päivänvaloon.

Yksi ainoa sana voi olla riittävä ja sekin voidaan lausua kuiskaten – ja jos voimme nähdä vapautuneen hymyn, iloisen ja onnellisen hymyn nousevan ihmiskasvoille, silloin voimme olla varmat siitä, että olemme toimineet ihmiskunnan hyväksi, toteuttaneet teosofian vaikeaa tehtävää. Olemme tehneet kosmisen teon.