Antti Savinainen

Johdanto

Aluksi pitää kysyä, mitä tarkoitan Jeesuksen arvoituksella. Tarkoitukseni on katsoa, mitä Pekka Ervast ja muutamat muut ovat sanoneet Jeesuksesta, hänen historiastaan ja merkityksestään ihmiskunnan kehitykselle. Ruusu-Ristin johtaja Jarmo Anttila on todennut, että Jeesuksen arvoitus on niin syvä, että kenelläkään teosofisella opettajalla ei näytä olevan yhtäpitävää selitystä asiasta. Aihe on kiinnostanut itseäni jo pari vuosikymmentä. Käsittelen tässä esityksessä Annie Besantin, Rudolf Steinerin ja Pekka Ervastin opetuksia Jeesus Kristuksesta.

Besantin opetus Jeesuksesta ja Kristuksesta

Annie Besantin kanta tulee selville hänen kirjassaan ”Kristinuskon salainen puoli”. Ilmeisesti myös Charles Leadbeater edusti samaa kantaa. Kirjassa kerrotaan, että Jeschu syntui 105 eKr. Palestiinassa. Vanhemmat olivat hyvää sukua, vaikkakin köyhiä. Poika kasvatettiin hartaaseen uskonnollisuuteen. Pojan kyvyt tulivat esille temppelin oppineiden kanssa käydyssä keskustelussa raamatun kertomuksen tapaisesti. Sitten hänet lähetettiin 19-vuotiaana essealaisten luostariin. Jeschu vihittiin Egyptissä suureen veljeskuntaan, josta suurten uskontojen perustajat ovat lähteneet. Jeschu oli ylevä, puhdas ja lempeä. 29 vuotiaana hänen yli-inhimillinen puhtautensa ja hartautensa mahdollisti sen, että hänestä tuli mahtavan olennon temppeli. Tämä Jeschuun inkarnoituva olento antoi uuden sysäyksen ihmiskunnan kehittämiseksi. Tätä olentoa Besant nimittää Kristukseksi. Kristus teki sitten Jeschun ruumiissa opetustyötä ja paransi sairaita. Kolme vuotta toimittuaan, Jeesuksen inhimillinen ruumis kohtasi rangaistuksen siitä, että oli kätkenyt ihmistä suuremman opettajan. Kuolemansa jälkeen hän kävi hienossa henkiruumiissaan opettamassa 50 vuoden ajan.

Yhteenvetona Besantin kannasta voidaan sanoa, että historiallinen Kristus oli henkiseen hierarkiaan kuuluva korkea olento, joka käytti kolme vuotta opetuslapsi Jeesuksen ruumista. Siis kyseessä on kaksi eri yksilöllisyyttä: Jeesus ja Kristus eli Maailmanopettaja. Jeesus suoritti loppuun inhimillisen kehityksensä ja tuli erääksi viisauden mestariksi, jonka työalana on kristinusko. Krishnamurtin yhteydessä odotettiin uutta Maailmanopettajan ilmenemistä; Krishnamurti itse sanoutui tästä irti.

Alice Bailey näyttää edustavan samankaltaista kantaa kuin Besant: Mestari Jeesus on yksi mestareista Mahachohanin johtamassa aspektissa ja Kristus eli Maailmanopettaja on teosofian tuntema Bodhisattva, jonka johtoon kuuluvat mm. Mestarit Morya ja Kuut Huum.

Rudolf Steinerin kristologiaa

Steinerin kannassa on yhteistä piirteitä em. teosofiseen käsitykse kanssa. Siinä on kuitenkin joitakin mielenkiintoisia eroja. Steiner puhuu kahdesta Jeesus-lapsesta. Toinen kuului Salomonista polveutuvaan sukuhaaraan ja toinen polveutui Natanista. Salomosta polveutuva Jeesuslapsi oli Steinerin mukaan Zarathustra, joka toi mukanaan vahvoja sisäisiä voimia. Zarathustran yksilöllisyys jätti 12 v. ikäisenä Salomon-sukuisen Jeesuksen ruumiin ja siirtyi Natanista polveutuvaan Jeesukseen. Tämä nataaninen Jeesus oli ulkonaisissa asioissa miltei lahjaton, mutta hän osasi puhua melkein heti syntymän jälkeen. Tosin tätä kieltä kykeni ymmärtämään vain Jeesuksen äiti. Nataanisen Jeesuksen astraaliruumiissa vaikuttivat Buddhan voimat. Hänen menneisyytensä oli hyvin erikoinen: hän ei ollut aiemmin inkarnoitunut kertaakaan fyysiseen ruumiiseen, vaan hänen minuuttaan oli vaalittu mysteerikeskuksessa. Tämä minuus oli vapaa kaikesta maallisesta sisällöstä ja virikkeistä. Hänellä ei ollut varsinaista kehittynyttä ihmisminää kuin muilla ihmisillä, jotka olivat inkarnoituneet kerta toisensa jälkeen kuten mekin. Koska hänellä ei ollut ihmisminää, joka olisi inkarnoitunut, ei minkään tarvinnut poistua Zarathustra-yksilöllisyyden siirtyessä nataaniseen Jeesukseen (huomautus: tämä on minusta käsittämätöntä). Zaratustra vaikutti nataanisessa Jeesuksessa 12 ikävuodesta 30. ikävuoteen saakka. Näiden kahden Jeesuksen yhdistelmästä syntyivät ainutlaatuiset olemuspuolet, joissa olivat mukana täydellisen viattomuuden voimat ja toisaalta Buddhan ja Zarathustran viisauden voimat.

Tällainen valmistus siis Steinerin mukaan tarvittiin, jotta Kristus olisi voinut ottaa ihmishahmon. 30 vuoden iässä Zarathustran yksilöllisyys poistui ja Kristus – Aurinko-olento – laskeutui jäljelle jääneeseen kolminaiseen ruumiillisuuteen. Kristusolento eli Jeesuksen ruumissa kolmen vuoden ajan – Johanneksen kasteesta Golgatan mysteeriin. Golgatalla Kristus Jeesuksen veri vuoti maahan ja samalla maahan liittyi voimia, joita siinä ei ennen ollut. Steiner sanoo, että jos joku olisi katsonut Maapalloa ulkopuolelta, hän olisi huomannut Maan auran kirkastumisen Kristusvoimien yhtyessä siihen. Nämä voimat olivat välttämättömiä Maan kehitykselle. Ihminen oli nimittäin kehityksessään tullut syvimpään kohtaan, ja tarvittiin voimakasta sysäystä eteenpäin.

Jeesuksen ruumiin aineelliset osat hajosivat hyvin nopeasti kuoleman jälkeen ja haihtuivat elementteihin. Sen vuoksi opetuslapset löysivät vain käärinliinat. Jeesus sitten ilmestyi ylösnousseessa muodossa, fyysisen ruumiin alkumuodossa.

Myös Steiner puhuu 100 vuotta ennen ajanlaskun alkua eläneestä Jeshu ben Pandirasta. Steinerin mukaan hän valmisteli Kristus-tapahtumaa. Hän oli Buddhan jälkeen tullut bodhisattvaksi; Jeshu ben Pandira on siis Buddhan seuraaja, josta itsestään tulee joskus tulevaisuudessa Buddha.

Pekka Ervastin opetus

Ervastin opetuksissa on selvä perusta, joka hänellä oli alusta alkaen ja joka ei muuttunut vuosikymmenien aikana: mystillinen Kristus eli kristus meissä ja kosmillinen Kristus. Korkeamman minän herääminen ei ole vielä sama asia kuin mystillisen Kristuksen herääminen. Korkeamman minän pitää ottaa vielä mystillinen Kristus itseensä; tätä sanotaan joskus myös buddhin eli veljesrakkauden heräämiseksi.

Ervastin käsitys pohjautuu uudestisyntymiskokemukseen, jonka hän sai noin 21 vuoden ikäisenä. Hän kuvaa kokemustaan teoksessa Ruusu-Ristin syntysanat Suomessa:

”Tuli hetki elämässäni, jota minun täytyy nimittää uudestisyntymiseksi ja jota myöskin voisin sanoa toisella nimellä Jordanin kasteeksi. Se on mystillinen tapahtuma, jota on vaikea kuvata ja jota arkailee ja pelkää kuvata, mutta joka on lyhyesti ja sattuvasti kuvattu evankeliumissa. Sama mikä tapahtui Jeesukselle, kun hän meni Johanneksen luo ja Johannes kastoi hänet Jordanissa, sama saattaa tapahtua ihmiselle tänä päivänä, jos hän kulkee Kristuksen jäljissä. Se tapahtui minulle. Minä tulin kastetuksi. Vaikka en tahdo kertoa yksityiskohtia tästä, mainitsen kuitenkin pari seikkaa.

Toinen oli se, että minä tunsin olevani Jumalan Poika. Tiesin sillä hetkellä, mikä oli ihmisen salaisuus. Ihminen on aivan toinen olento kuin mitä hän on itsestään otaksunut. Ihminen on luullut olevansa ruumiillinen ja sielullinen olento, pieni, inhimillinen personallisuus, jonka sisältö on hänen sieluelämässään, – ja ihminen on itseasiassa aivan toinen. Hän on iankaikkinen henki, syntynyt avaruuksien Isän omasta rakkaudesta, singahtanut maailman järjen tulesta. Ihminen on Jumalan Poika…

Toinen merkillinen kohta, jota en silloin vielä ymmärtänyt, mutta joka liittyi rinnakkaisilmiönä uudestisyntymiseen, oli se, että Jeesus Kristus oli mitä salaperäisimmällä tavalla siinä läsnä. Ei läsnä niinkuin se, joka olisi kasteen toimittanut, eikä myöskään läsnä niinkuin Isä, jonka Pojaksi ihminen julistettiin, vaan niinkuin satumainen, läpitunkeva personallisuus, joka oli mukana Jumalan Pojan tietoisuudessa…

Tämä mystillinen kokemus ei tapahtunut minkäänlaisessa unessa tai horrostilassa, vaan selvässä päivätajunnassa. Olin täydellisesti oma itseni ennen kokemusta ja samaten sen aikana, mutta kuitenkin muutuin niinä hetkinä kokonaan – tulin ikäänkuin tietoiseksi itsestä, joka ennen oli ollut salassa. Ja kun ihmeellinen tapahtuma oli sivuutettu, alkoi uusi elämä.”

Tässä on pohja Pekka Ervastin okkulttiselle tiedolle, tiedolle kosmillisesta Kristuksesta ja myös tiedolle Jeesus Kristuksesta.

On huomattava, että Ervast puhui ylimalkaisesti joissakin esitelmissään Jeesuksen aikaisemmista inkarnaatioista vuoteen 1932 saakka, jolloin hän esitti uuden näkemyksen. Ervastin kertomus alkaa aina Lemurialta saakka. Hän kuvaa, kuin ihmiskunnan alkuperäiset auttajat – Melkidesek joukkoineen – olivat saaneet lapsi-ihmiskunnasta opetuslapsia. Taivasmaailmassa pidettiin kokous, jossa ihmiskunnan ensimmäiset opetuslapset päättivät lähteä elämään kokemaan kaikkea ja voittamaan. Yksi heistä ei tuntenut erikoista halua lähteä kokemaan, vaan hän halusi kaiken aikaa säilyttää jumalyhteytensä. Melkidesek ja muut näkivät, että tästä erikoisessa yksilössä voisi Kosmillinen Kristus ilmestyä maan päällä lopullisesti. Niin tapahtui, että tämä yksilö päätti toisten tuella pidättyä inkarnoitumasta; hän seuraisi ihmisten kiusauksia ja taisteluita hengessään. Hänellä oli kyllä ihmisen muoto, jonka hän oli saanut inkarnoiduttuaan Lemurialla. Hän syntyi ajan täyttyessä Jeesuksena.

Jeesuksen yksilöllisyys oli viettänyt taivaissa miljoonia vuosia. Hänellä ei ollut siten mitään karmaa eikä hän voinut tuoda mitään omaa karmallista fyysistä tai sielullista muotoa mukanaan kuten tavalliset ihmiset. Hänen vanhempiensa täytyi olla erityisen kehittyneitä olentoja, mutta se ei vielä riittänyt, vaan Jeesus tarvitsi apua. Zarathustra antoi voimaansa Jeesuksen eetteriruumiille, Buddha antoi voimaansa Jeesuksen astraalis-mentaaliselle ruumiille, myös Krishna ja muut mestariolennot auttoivat. Se oli siten Valkoisen Veljeskunnan yhteinen ponnistus. Jeesus ei siis Ervastin mukaan varsinaisesti saanut jonkin tietyn mestarin eetteri- tai astraaliruumista, mutta nämä hienoaineiset olemuspuolet muodostuivat mestarien säteilemien voimien mukaisesti. Jeesus sai lahjaksi Zarathustralta eetteriruumiin puhtauden ja voimat, Buddhalta viisauden astraalis-mentaaliseen ruumiiseensa.

Jeesus vaikutti pienenä haaveilevalta, melkein tylsältä lapselta; hän ei ollut lapsena mitenkään älykäs. Vasta 12-vuotiaana Jeesus yht’äkkiä muuttui älykkääksi, joka temppelissä häikäisi kirjanoppineita. Tämä johtui Ervastin mukaan siitä, että silloin Jeesuksen minuus yhtyi hänen persoonallisuuteensa. Kuten edellä kävi ilmi, Steiner selitti tämän Zarathustra-Jeesuksen siirtymisenä nataaniseen Jeesukseen. Ervastin kantaan sopii hyvin Pistis Sophian kuvaus, jossa Jeesus syleilee kirkkaampaa minäänsä ja muuttuu yhdeksi tämän kanssa. Tämän kokemuksen jälkeen hän oli täynnä taivaallisen minänsä mukanaan tuomaa viisautta ja tietoa. Sen jälkeen Jeesus matkusteli Intiassa, Tiibetissä ja Persiassa ja tapasi viisaita. Hän ei siis vain opiskellut ja harjoittanut puusepän ammattia 12 ja 30 ikävuoden välillä kuten joskus annetaan ymmärtää.

Jordanin kasteessa Jeesus Kristuksesta tuli Kosmillinen Kristus, Jumalan Poika tuli häneen. Ervast ei tarkoita tällä jotakin korkeaa olentoa, joka olisi syrjäyttänyt Jeesuksen minuuden. On tärkeää huomata, että Ervastin tulkinnassa Jeesus oli ensimmäinen, joka otti kristustajunnan niin syvällisesti vastaan, mutta ei suinkaan ainoa. Jokainen ihminen on potentiaalisesti Jumalan Poika.

Kosmillisen Kristuksen läsnäolo muutti vähitellen koko maapallon auran. Ristinkuolema ei olisi ollut välttämätön tämän saavuttamiseksi. Jeesus Kristus tuli maapallon korkeammaksi minäksi; aikaisemmin maapallolla ei ollut korkeampaa minää. Kristusvoimat saapuivat maapallon eetteriin ja puhdistavat maapallon auraa; puhdistettavaa ikävä kyllä riittää ja lisää tulee koko ajan, joten Jeesus Kristuksella on valtaisa työ suoritettavanaan. Myös kuoleman jälkeinen elämä alkoi muuttua Jeesuksen työn jälkeen.

Jeesus Kristus oli ensimmäinen veljistä, joka loi kuolemattoman ruumiin itselleen. Se on eetterinen fyysillisen ruumiin idea tai alkukuva. Se on taikaruumis, sillä hän voi esiintyä samalla kertaa kuinka monessa paikassa missä tahansa tässä aurinkokunnassa. Kun me ihmiset olemme muodostaneet itsestämme Graalin maljan, joka ottaa vastaan kristusrakkautta, niin silloin Jeesus Kristuksen ylösnousemusruumiista tulee jokin elementti tai atomi meidän eetteriruumiiseemme ja se tulee meidän kuolemattoman käyttövälineemme siemeneksi. Arvatenkin kuolemattoman käyttövälineen synnyttäminen kestää monta ruumistusta.

Merkittävää Jeesus Kristuksen työssä on se, että hän avasi uuden liiton tien, jota mm. Buddha oli jo elämällään ja opetuksillaan valmistanut. Uuden liiton vihkimystie on erilainen kuin vanhassa liitossa, joka edelleen Pekka Ervastin mukaan on mahdollinen. Tiet kyllä yhtyvät käsittääkseni mestariasteessa. Vanhan liiton vihkimysten ylimpänä hierofanttina on edelleen Sanaat Kumara eli Melkidesek, mutta uuden liiton vihkimykset otetaan Jeesus Kristukselta. Erikoista tässä on se, että kukaan muu teosofinen opettaja ei tästä mainitse. Toisaalta Steinerin opetukset voidaan tulkita Ervastin kantaa tukeviksi tässä kysymyksessä.

Ervast korostaa, että emme voi ymmärtää Jeesus Kristusta ellemme ensin ymmärrä Buddhaa, Jeesuksen suurinta ystävää ja veljeä. Tie Jeesus Kristuksen luo kulkee kaikkien vanhojen uskontojen, siis vanhan liiton kautta. Ervast puhuu myös bodhisattvasta, tulevasta Buddhasta, joka johtaa opetustointa ihmiskunnassa. Häntä nimitetään myös Jeesukseksi (ilmeisesti tässä on Besantin ja Baileyn tarkoittama Kristus), koska hän erikoisesti valmisti Jeesus Kristuksen tulemista. Hänet tunnetaan Talmudissa nimellä Jeshu ben Pandira, joka vaikutti essealaisten keskuudessa. Hän opetti tavallaan sitä, mitä Buddha oli opettanut Intiassa ja opetti odottamaan Jeesuksen syntymää. Bodhisattva vaikutti myöhemmin 1. vuosisadalla Apollonius Tyanalaisen kautta, jota kutsutaan Mestari Jeesukseksi tai syyrialaiseksi Jeesukseksi. Jos joku kohtaa näkymättömässä maailmassa mestariolennon, joka kutsuu itseään Jeesukseksi, hän useimmissa tapauksissa on tämä mestari Jeesus. Jeesus Kristuksen näkeminen on kyllä mahdollista, mutta se on hyvin harvinaista.

Opetusten vertailua

Ervastin opetuksissa esiintyvät sekä mestari Jeesus ja Boddhisatva (Maailmanopettaja) kuten teosofisillakin opettajilla. Jeesus Kristuksen osalta Ervastin kanta eroaa ratkaisevasti muista teosofisista opettajista. Besantin esittämän Jeshu ben Pandiran samaistuksen Jeesus Kristukseen Ervast tyrmää pelkästään vetoamalla Paavalin historiallisuuteen ja muihin ulkoisen historian todistamiin seikkoihin. Tässä Ervast on samalla kannalla Steinerin kanssa: tällainen merkittävä henkilö oli olemassa ja hänellä oli tärkeä osa Jeesuksen tulemisen valmistustyössä. Ervast myös kuvaa, kuinka ben Pandiran aura on laaja ja kirkas, kun taas Jeesus Kristuksen aura näyttää miltei mitättömältä. Ervastin mukaan Jeesuksen elämää ei voi tutkia pätevästi ellei saa häneltä siihen lupaa. Syy Jeesuksen auran näennäiseen mitättömyyteen on siinä, että hänen auransa käsittää koko maapallon eikä salatieteilijä ilman muuta pääse sitä näkemään.

Teosofisten opettajien ja Steinerin opetukset Jeesukseen siirtyneestä korkeasta yksilöllisyydestä eivät saa tukea Ervastilta, jonka mielestä ihmisen vapahtajaksi ei kelpaa toinen ihminen, vaikka tämä olisi kuinka korkealle kehittynyt. Ihmisen pelastaa hänessä syntyvä mystillinen Kristus. Ihminen on samanarvoinen kaikkien olentojen kanssa jumalallisen syntyperänsä nojalla, eroa voi olla vain kehityksen asteessa. Korkeimmatkin aurinkokuntien luojaolennot ovat siten ihmisen veljiä. Tämä on mielestäni mahtava visio! Ja kuten edellä tuli esille, kokemus mystillisestä ja kosmillisesta Kristuksesta oli Ervastin kaiken työn perusta. Se ei ollut pelkän ajattelun eikä edes ”pelkän” salatieteellisen tutkimuksen tulosta, vaan henkinen perustavaa laatua oleva kokemus.

Steinerin ja Ervastin opetuksilla on mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä: Ervastkin löysi Steinerin kuvaaman inkarnaatioihin osallistumattoman Jeesuksen ja mestariolentojen (mm. Buddhan ja Zarathustran) vaikutuksen Jeesuksen olemuspuoliin. Ervastilla ei ole kuitenkaan kahden Jeesuslapsen käsitystä kuten Steinerilla. Myös Steiner on puhunut Jeesuksen kuolemattomasta ylösnousemusruumiista. Yhtäläisyydet eivät ole sattumaa. Niille lienee ainakin kaksi mahdollista selitystä:

1) Ervast oli lukenut monia Steinerin esitelmiä, joten hän tiesi Steinerin kannan. Joku voi ajatella, että Ervast vain plagioi ja muunteli Steinerin opetuksia.

2) Toinen vaihtoehto on, että Ervast oli itsenäinen okkulttinen tutkija, joka päätyi osittain samoihin ja eräiltä keskeisiltä osilta eri tuloksiin kuin Steiner.

Itse pidän jälkimmäistä tulkintaa vakuuttavampana.

Yhteenvetoa:

Pekka Ervast esitti kantansa pari vuotta ennen kuolemaansa. Hän ei vaatinut sille mitään auktoriteettia; kyseessä on tulos, johon hän siihenastisissa tutkimuksissaan oli tullut. Tietyssä mielessä ei ole kovin tärkeää oliko Jeesuslapsia kaksi vai yksi. Keskeistä on mielestäni opetus mystillisestä ja kosmillisesta Kristuksesta ja erityisesti Jeesuksen eettiset opetukset. Jeesuksen voi ottaa ystävänä tai vanhempana veljenä, jonka neuvoihin voi luottaa. Ruusuristiläiselle totuudenetsijälle on selvää, että tie mystillisen Kristuksen heräämiseen käy vain Vuorisaarnan (tai vastaavien) eettisten ohjeiden elämisen kautta.

Kirjallisuutta

Bailey, Alice: Vihkimykset.

Besant, Annie: Kristinuskon salainen puoli.

Ervast, Pekka: Christosophia.

Ervast, Pekka: Jeesus Kristus maailman vapahtaja.

Ervast, Pekka: Esoteerisia opetuksia.

Ervast, Pekka: Kristus meissä.

Ervast, Pekka: Ruusu-Ristin syntysanat Suomessa.

Steiner, Rudolf: Jeesuksesta Kristukseen.

Related posts:

  1. Jeesus ja Kristus (9.344) Jarmo Anttila Jyväskylässä 29.6.2008 Mehän olemme kristikunnassa tottuneet puhumaan Jeesus…