Pääkirjoitus Ruusu-Risti lehdessä 2/2017

Puhe matineassa 16.4.2017
Ex Deo nascimur – Jumalasta synnymme

In Christo morimur – Kristuksessa kuolemme

Per Spiritum Sanctum reviviscimus –Pyhästä Hengestä ylösnousemme

Nämä sanat löydettiin legendan mukaan Christian Rosenkreutzin eli kristillisen ruusuristin haudasta v. 1604 , kun oli kulunut 120 vuotta hänen kuolemastaan. Nämä sanat löytyvät myös tämän Merimiehenkadun temppelin ulko-oviin tehdyistä symboleista. Ympyrän sisällä oleviin kolmioihin on meislattu nämä sanat ja kolmion sisällä on vielä neliö. Näissä symboleissa on kuvattuna luomisjärjestys, ihmisen sisäinen seitsenjako ja hänen henkinen päämäärä. Kuka tämän symbolin elää todeksi on kuolematon. Näihin kolmeen lauseeseen on sisällytetty ruusuristiläisyyden keskeinen sisältö ja tavoite.

Sanotaan että Jumala geometrisoi luodessaan maailman. Monet varmaan tuntevat William Blaken hienon etsauksen Eurooppa: Ennustus. Siinähän on valkopartainen klassinen jumalhahmo harppi kädessä. Harpilla piirretään ympyrä eli rajataan ilmennys. Siinä on keskipiste ja jokainen piste kehällä on siitä yhtä kaukana. Voimme ajatella olevamme minuuksina pisteitä tuossa kehällä. Olemme siis Jumalasta syntyneitä ja ehdottoman tasa-arvoisia. Kehä eli ilmennys on tavallaan ääretön koska se ei lopu. Jossain merkityksessä Jumala on siis tästä ulkopuolella kuten myös meidän monaadimme on aurisen kehän ulkopuolella. Ja kuitenkin voi sanoa että Hänessä me elämme, olemme ja liikumme. Ympyrään on kätkettynä piin salaisuus. Pii on matemaattinen vakio joka edustaa ympyrän suhdetta halkaisijaan. Kun ympyrän halkaisija on 1, ympyrän kehä on pii. Kuten tiedämme on pii päättymätön luku, mutta sen kolme ensimmäistä numeroa ilmentää jo kaiken eli 3,14. Ympyrä on 1 ja siitä erottuu 3 joka synnyttää 4, eli ympyrän ympyrän sisällä oleva kolmio jonka sisällä on neliö. Tämä on täydellisen ihmisen symboli. Kun sanomme, Jumalasta synnymme, niin silloin on Absoluuttisessa jumaluudessa, josta emme voi mitään sanoa, syntynyt ilmenemistahto, piste jonka avulla piirretään ympyrä eli määritellään ilmennyksen rajat. Onko ilmennyt maailmankaikkeus sitten ympyrä vai pallo? Sitä voi jokainen mietiskellä.

Tuohon ympyrään syntyy siis kolme eli kolmiyhteinen jumaluus. Kristikunta sanoo Isä, Poika ja Pyhä Henki. Intialaisilla on Brahmaa, Vishnu ja Shiva. Egyptiläisillä oli Osiris , Isis ja Horus. Kaldealaisilla Anu, Bel ja Ea. Skandinaviassa Odin, Thor ja Freja tai Odin, Freja ja heidän poikansa Balder. Juutalaiset kabbalistit puhuvat kolmesta sefirotista, Kether, Kokhmah ja Binah, jotka ovat En Sofista syntyneitä ja siinä yhtä. Onhan meillä itselläkin oma kolminaisuutemme eli Ilmarinen, Lemminkäinen ja Väinämöinen sekä niiden takana Ukko ylijumala. Oppi kolmiyhteisestä jumaluudesta on ollut lähes kaikkialla, mutta myös käsitys niiden takana olevasta Absoluutista, ykseydestä. Voimme tunnustaa että myös muslimit ovat oikeassa sanoessaan että Jumala on yksi.

Ruusu-Ristissä ajattelemme että ihmiset ovat saaneet syntynsä Jumalasta. Monaadeina olemme ympyrä jossa on sitten tuo kolme eli aatma, buddhi ja manas. Korkeampi Itse on aatma, Henkinen ja jumalallinen Itse eli buddhi ja Korkeampi minä eli manas. Pekka Ervast määrittelee kir jassaan Ihmisen synty, että Isä-Äiti jumaluudessa syntyy täydellisyysajatus, luomisen alkukuva Poika, joka saa ilmennyksensä Pyhän Hengen luovien hierarkioiden kautta. Poika on näkymätön Jumalan kuva, Imago Dei invisibilis, sanoo Versio vulgata, vanhin latinankielinen Raamattu. Se on Kosminen Kristus. Kaikessa mikä on luotu on tuo Isä-Äiti jumaluuden täydellisyyskuva. Voimme määritellä sitä myös Johanneksen evankeliumin sanoin. Alussa oli Sana (Logos). Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala. Se on ikuinen luominen ja syntymi nen, joka luo täydellisyyskuvan, Pojan, joka on maajaa muoto, taikavoimainen muoto. Ikuisesti on ääretön määrä monaadeja jotka syntyvät. Tämä ylittää meidän matemaattisen järkemme ja on siis pii.

Tuo meidän ylempi kolminaisuus synnyttää alemman nelinäisyyden, ihmisen persoonallisen sielunelämän, joka ilmenee fyysis-eetterisen ruumiin kautta. Nämä kaikki ihmisen 7 prinsiippiä ovat lahjoja korkeilta enkelihierarkioilta. Sanotaan myös että monaadeina muo dostamme Kosmisen Kristuksen ruumiin ollen ikään kuin soluja tai atomeja siinä. Meissä kaikissa on siis tuo Jumalan kuva , Kristus. Meissä se on naulattuna aineen ristille ja se odottaa ylösnousemuksen päivää.

In Christo morimur- Kristuksessa kuolemme. Kristillisten kirkkojen niin sanottu apostolinen uskontunnustus sanoo että Jeesus Kristus noustuaan kuolleista astui ylös taivaisiin Isän, kaikkivaltiaan Jumalan oikealle puolelle ja on sieltä tuleva tuomitsemaan niin eläviä kuin kuolleita. Kirkot tulkitsevat tämän niin että sitten viimeisellä tuomiolla tämä tapahtuu ja kaikki odottavat haudoissaan tuota ylösnousemuksen päivää. Voimme siis kysyä viisastellen, että onko taivaassa vain Pietari portilla ja sitten Hesekiel, Elias ja toinen Golgatan ryöväreistä, jos otamme tämän opetuksen kirjaimellisesti? Ehkä vielä Mooses.

Mutta oleellista on että Jeesus Kristus tuomitsee. Me ruusuristiläisinä tulkitsemme tämän niin että tuo meissä oleva täydellisyyskuva, Kristus meissä, tuomitsee kaiken sen pois mikä ei siihen kuulu. Erilaisissa puhdistustiloissa, kiirastulessa kuten katolinen kirkko opettaa, saamme nousta pois epätäydellisyydestä, synneistä ja heikkouksista, voidaksemme jatkaa matkaa taivasmaailmaan. Mitään ikuista kadotusta ei ole vaan kaikki pääsevät taivaaseen. Mutta koska tuo puhdistautuminen tapahtuu luonnon pakosta ei sillä ole siveellistä arvoa. Henkinen kasvu siihen täydellisyyteen johon Jeesus Vuorisaarnassaan meitä kehottaa on saavutettava täällä maan päällä. Kerta toisensa jälkeen saamme syntyä tänne ja karma on silloin oppimestarimme. Koska jumalaisen suunnitelman mukainen luomistyö on vielä kesken niin koulua meillä riittää.

Jeesus Nasaretilaisessa tuo Isä-Äiti jumaluuden täydellisyysajatus sai täydellisen ilmauksensa ja hän on siksi esikuva, toinen Aadam. Tästä apostoli Paavali aina puhuu sanoessaan että hänen tulisi vähetä ja Kristuksen kasvaa. Meidän tulisi lopulta osata kuolla tästä alemmasta persoonallisesta egosta, jotta tuo Kristus in nobis meissä syntyisi ja kasvaisi. Tämä on se keskeinen henkisen itsekasvatuksen ja totuudenetsimisen perusta. Ihmiskunnan nykyisessä kehitysvaiheessa meidän tulisi omasta itsestä käsin, täysin vapaasta tahdosta, tulla totuudenetsijäksi. Se on puhdistuksen tiellä kulkemista. Tuo meissä oleva Jumalan kuva on peittynyt kaikenlaisten himojen, itsekkyyden ja materian alle. Kaikesta tuollaisesta meidän tulisi osata luopua jo nyt. Sillä kuolemassa kaikki tuo lopulta riisutaan eikä käärinliinoissa ole taskuja. Mutta jos olet päässyt oman henkesi yhteyteen, voit nähdä kaiken takana olevan henkisen ykseyden. Silloin kuolema on vain portti ja saamme nähdä että kaikki onkin elämää.

Mitä on sitten tuo Per Spiritum Sanctum reviviscimus-Pyhästä Hengestä ylösnousemme? Kun Jeesus kuoli hän lupasi lähettää parakleetin, puolustajan, Totuuden Pyhän Hengen seuraajilleen. Tästähän on kuvaus Apostolien teoissa kun helluntaina Pyhä Henki laskeutui taivaista tulisina kielekkeinä opetuslasten pään päälle. He siis uudestisyntyivät ja valaistuivat. Jeesus lupasi sen seuraajilleen jotka pyrkivät toteuttamaan taivaallisen Isän tahdon eivätkä vain huuda Herra, Herra! Jos näin toimimme alkaa totuuden henki meitä johdattaa kun etsimme valkeuden teitä, kuten Topelius ansiokkaasti runoili. Pyhän Hengen tie on pitkä, useimmiten monta elämää kestävä puhdistustyö jossa saamme kasvaa siveellisessä merkityksessä. Se on ennen kaikkea kasvua anteeksiantamisessa, tuomitsemattomuudessa, palvelemisessa, totuudellisuudessa ja sydämen jaloudessa. Varsinainen henkisen tiedon tie on monien lukkojen ja lunnaiden takana. Aikanaan Benedictus Nursialainen (488-543) antoi munkeille ohjeen:” Ora et labora”. Rukoile ja työskentele. Tämä on myös ruusuristiläinen ohje. Rukoileminen ei ole silloin mitään tyhjää huulten höpinää ja itsekkäiden pyyteiden esittämistä. Rukoillessa mennään sydämen kammioon ja sanotaan Isä meidän rukous kuten Jeesus meitä ohjeisti. Rukouksesta on myös sanottu että siinä pyydetään, että kuule Herra, palvelijasi puhuu. Mietiskely on taas sitä että siinä ollaan hiljaa, että kuultaisiin mitä Herra puhuu. Näiden avulla saamme sitten ylhäältä lisää valoa voidaksemme nähdä mikä on se talenttimme mukainen työ mitä meidän tulee tehdä. Jokaisella meillä on oma Dharma, henkinen läksy, jota karmamme puitteissa tulisi tehdä. Mikä on se minun oikea työ, teko ja elinkeino. Viimekädessä on tietysti kysymys siitä mitä minä teen sen eteen että taivastenvaltakunta eli Isän tahto toteutuisi maan päällä. Jeesus kehotti seuraajiaan tekemään työtä, sillä eloa on paljon ja työmiehiä vähän. Tätä aineellista maailmaa on sanottu haudaksi johon meidät Jumalan poikina on haudattu. Mutta jonakin päivänä koittaa meille jokaiselle se pääsiäisaamu, ylösnousemuksen päivä, jolloin nousemme kuolleista. Tämä on ylevä toivomme ja pyhä uskomme.

Per Spiritum Sanctum reviviscimus- Pyhästä
Hengestä ylösnousemme.

Silloin sanotaan : Kristus nousi kuolleista…..
Totisesti nousi.

 

Jarmo Anttila