Rauno Rinkinen

Saadakseen Pohjolan tyttären omakseen on Lemminkäisen suoritettava kolme ansiotyötä. Ensin hänen pitää hiihtää Hiiden hirvi, sitten suistaa Hiiden ruuna ja kolmanneksi ampua Tuonelan joutsen. Kahdessa ensimmäisessä ansiotyössään Lemminkäinen onnistuu, mutta kolmas koitui hänen kuolemakseen.

Kirjassaan Kalevalan avain P.E. esittää, kuinka ansiotyöt kuvaavat henkistä tietä, puhdistuksen tietä, jossa ihmisen tulee valmistaa itsensä kohtaamaan persoonallisuuden kuolema ja yhtyäkseen omaan korkeampaan puoleensa. Tämä kohta Kalevalassa voidaan myös ymmärtää ja käsitellä yleisesti kuolemaa kuvaavaksi, jolloin Kalevala antaakin hienon kuvan kuolemasta,

Tuonen mustasta joesta, Manalan alantehesta, jossa tuonelan joutsen, virran vihanta lintu, ui ylväänä ja saavuttamattomana. Kuolema, paitsi että se on kaikkien henkisten pyrkimysten eräs etappi, on myös erinomainen ajattelemisen aihe, joka palauttaa medät turhuuksien keskeltä totuuden äärelle.

Buddha sanoi:

Kaikista jalanjäljistä

elefantin jälki on suurin;

kaikista tarkkaavaisuusharjoituksista

kuoleman ajattelu on paras,

sillä:

Mikä syntyy myös kuolee,

mikä on koottu, se hajoaa,

mikä on kerätty säästöön, loppuu,

mikä on rakennettu, romahtaa,

ja mikä on ylhäällä tulee alas.

Se, että vanhoilla suomalaisilla oli tietoa kuolemasta ja jälleensyntymästä, ilmenee Kalevalassa Lemminkäisen surman ja ylösnousemuksen kuvauksessa. Etäisiä muistoja tästä vanhasta tiedosta on elänyt suomensukuisten heimojen keskuudessa aina meidän päiviimme saakka. Karjalaiseen tapaan huumorilla höystettynä eräs siirtokarjalainen kertoi, kuinka hänen tyttäreensä on syntynyt hänen edesmenneen isävainajansa sielu. Parhaana todistuksena tästä hän piti pahansisuisuutta, joka ilmeni heissä molemmissa.

“Suomensuvun uskonnot” teoksessa on myös samantyyppisiä esimerkkejä, kuten K.F. Karjalainen artikkelissaan “Jugralaisten uskonto” kertoo:”Manalle menneen vainajan sielu voi uudelleen syntyä maalliseen elämään. Tietoja tällaisesta uudestaan syntymisestä meillä tosin on vain voguleilta ja pohjois-ostjakeilta. Pohjois-ostjakkien mukaan uudestaansyntyminen voi tapahtua sukulaislapseen, miesvainaja syntyy poikaan, naisvainaja tyttöön, mutta syntymisen pitää tapahtua yhtä pitkän ajan kuluessa kuolemasta lukien kuin vainajan maallinen elämä kesti…”

Mahdollisesti tuo tuonen musta joki on kaventunut sen verran, että tuo pitkäkaula, Tuonelan joutsen on päässyt kuiskimaan salaisuuksiaan yhä laajenevalle joukolle. Tästä on jonkinlaisena merkkinä kuolematutkimusten ja kuolemakokemusten lisääntyminen.

Tuonelan joutsen on eräänlainen elämän lintu, joka vartioi salaisuuksiaan elämän ja kuoleman rajamaastossa, unohduksen mustassa virrassa.

“Ratsasta Elämän Linnulla, jos tahdot tietää”, kehottaa “Hiljaisuuden ääni”, jossa myös neuvotaan: “Tullaksesi Kaikki-Itsen tuntijaksi on sinun ensin tultava Itsen tuntijaksi”.Tämän Itsen tietoon päästäksesi on sinun uhrattava itse ei itselle, oleminen ei olemiselle, ja silloin voit levätä Suuren Linnun siipien välissä. Ah, suloinen on lepo sen siivillä, joka ei ole syntynyt eikä kuole, vaan on AUM kautta ikuisten aikojen.”

Vanha intialainen traditio puhuu Kaala Hamsa-linnusta eli joutsenesta, jonka oikea siipi on kirjain A, vasen siipi U, M pyrstö ja Ardhamaatra (puoli mittaa)on sen pää. Eli se joka ratsastaa tuolla linnulla mietiskelee Aum’ia ja “häneen ei Karma vaikuta eivätkä miljoonatkaan synnit”.

Ansiotyöt kuvaavat kolmen tason haltuunottamista, eli kolmen alemman puolemme itsetietoista hallintaa, jonka jälkeen vasta alkaa henkisen tiedon tie, jota on kuvattu lentämisellä tuon mystisen linnun siivillä; sillä tieto menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta on sen ulottuvilla, joka on Tuonelan joen epäitsekkäin uhrauksin ylittänyt.

Kolme salia tai taloa vie neljänteen ja sieltä seitsemään maailmaan, ikuisen levon maailmoihin.

“Hiljaisuuden ääni”: “Muutamat itämaiset mystikot sijoittavat seitsemän olemisen tasoa, seitsemän henkistä Lookaa eli maailmaa Kaala Hamsan ruumiiseen. Hamsa on ajasta ja paikasta riippumaton joutsen, mutta muuttuu ajalliseksi joutseneksi, kun siitä tulee Brahmaa sen sijaan että olisi Brahman.”

“Hiljaisuuden ääni”: “Ensimmäisen salin nimi on Tietämättömyys – Avidjaa.

Se on se sali, jossa näit valon, jossa elät, jossa kuolet”. Tämä sali on meidän päivätietoisuutemme, aistein havaittava ilmiömaailma.

“Viisaat eivät viihdy aistinten ilotantereella.

Viisaat eivät kuuntele sulosointuisia harhan ääniä.”

Kalevalassa Lemminkäinen sai tehtäväkseen hiihtää Hiien Hirvi Hiien peltojen periltä. Ajattelu eli meidän järkemme on se ominaisuus, joka on päivätajuntamme ominaisuus. Mehän pyrimme toimimaan järkevästi tässä ilmiömaailmassa. Ajatus on kuin jonkinlaisena pohjana tässä maailmassa.Ajattelun tuloksena ovat syntyneet monet elämäämme helpottavat keksinnöt. Myös kaikki henkinen pyrkimys alkaa ajatuksen puhdistamisesta.

Hiiden hirvi on nopeajalkainen ajatus, joka juoksentelee Hiien peltojen perillä. Jokainen joka on yrittänyt mietiskellä, on varmasti huomannut, kuinka ajatus tahtoo harhailla (varsinkin alussa), joten sen haltuunottaminen on varsinaista hiihtelyä. Ajatusmaailmaa kuvaa hyvin myös se, että se hiihdetään talvisessa kylmässä ilmassa. Lemminkäinen ostaa sivakat Kaupin kartanolta ja lähtee uhitellen ajamaan hirveä. Mennessään hän vielä vähän kehuskelee itseään ja välineitään:

Eip’ on ilmalla Jumalan,

Tämän taivon kannen alla

Löytyne sitä metsässä

Jalan neljän juoksevata,

Kut’ ei näillä yllätetä,

Kaunihisti kannateta,

Kalhuilla Kalevan poian

Liukoimilla Lemminkäisen.

Tulee mieleen, kuinka me ihmiset helposti kehuskelemme maailmankatsomustamme, kuinka sillä saavutetaan tuloksia. Näin varsinkin alkuvaiheessa. Nykyäänhän jopa saa ostaa monenlaisia henkisiä valmennuskursseja ja mietiskelyohjelmia!

Sai lyly lykittäväksi,

Kalhu kannan lyötäväksi,

Sauvan varret valmihiksi,

Sompaset sovitetuksi.

Saukon maksoi sauvan varsi,

Sompa ruskean reposen.

Voiti voilla suksiansa,

Talmasi poron talilla.

Ja kun on hyvät voiteetkin pohjassa, tuntuu että nythän se suksi luistaakin ja kaikki käy hyvin. Alkaa tulostakin syntyä, ehkäpä heräävinä psyykkisinä kykyinä. Mutta kun siinä mennä sujakoi ja vielä huutelee mennessään, niin kuten Kalevala kuvaa:

Päätyi Hiiet kuulemassa,

Juuttahat tähyämässä”,

se onkin sitten se maailman todellisuus, joka rakentaa sellaisen hirven, että kun sen kiinni saa, ei se pysy kauaa aitauksessa, vaan karkaa. Lemminkäiseltä eivät pelkästään mene sukset ristiin, ne katkeavat. Siinä moni totuudenetsijä ajattelee ensin että:

Heittäisikö Hiien hirvet,

Itse kulkisin kotihin.

Mutta Lemminkäinen keksi viimein keinon ja tuumasi:

Hiihtelisin hiljallehen

Mieliksi metsän emännän.

Hän rukoilee Ukko ylijumalalta “suorat sukset, kepeäiset kalhuttimet”. Sillä tavoin tukeutumalla korkeamman apuun ja neuvoihin hän viimein saa hirven.

Ilmarinen onnistuu vastaavassa ansiotyössään paremmin. Ilmarisen tuli kyntää kyinen pelto, ilman auran astumatta.

P.E. Kalevalan avain: “Kyinen pelto on looginen ymmärrys, sillä sen on ‘Hiisi ennen kyntänyt’, se on alussa ollut itsekkyyden ja pahan palveluksessa…sitten on Pohjolan oma poika, ihmisen persoonallinen minä sitä kyntänyt, koettanut sitä…kasvattaa, mutta on heittänyt työnsä kesken”.

Ilmarinen osaa heti kysyä neuvoa korkeammalta, ja hän saa hyvät ohjeet: ‘Tao kultainen aura’, s.o. muodosta itsellesi ajatustyön ja mietiskelyn avulla selväpiirteinen maailmankatsomus parhaimmista käsitteistä ja tiedoista mitä voit itsellesi hankkia. Tällä tavalla puhdistat reaalisen minäsi ajatussisältöä, ja kun mietiskelyssä uskosi kultaisella auralla kynnät ymmärryksesi peltoa, saat ihmeeksesi nähdä, kuinka paljon on nostettava ‘kyitä kynnökselle, käärmehiä käännökselle’. Mutta pukeudu samalla rehellisyyden rautapaitaan ja totuuden teräsvöihin, ettet itsesi kanssa joudu ristiriitaan ja siten harhojen ja valheiden saaliiksi; valjasta intosi ja tarmosi tulinen ruuna, ettet väsy ja heitä mietiskelyä kesken.”

Toisen talon eli salin nimi on “Hiljaisuuden äänen” mukaan Oppimisen sali: “Sielusi siinä löytää elämän kukkia, mutta jokaisen kukan alla kiemuroivan käärmeen”. Tämä on astraalinen, psyykkinen maailma, jossa on yliaistillisia havaintoja, pettäviä näkyjä. Se on meidän unitajuntaamme ja alitajuntaamme, jota osaamme pitää salassa, mutta nukkuessamme se pääsee valloilleen. Tästä salista Kalevala varoittaa:

Sata on saanut suistamahan,

Tullut ei yhtänä takaisin.

Samoin myös “Hiljaisuuden Ääni”: “Jos tahdot turvallisesti käydä toisen salin kautta, niin älä pysähdy sen huumaavien kukkien tuoksua hengittämään. Jos tahdot vapautua Karman kahleista, älä etsi opettajaasi noista harhan seuduista.”

Lemminkäisen piti tuossa salissa suistaa Hiien tulisuu ruuna. Lemminkäinen:

Etsi päivän, etsi toisen,

Niin päivänä kolmantena

Nousi suurelle mäelle,

Kiipesi kiven selälle,

Iski silmänsä itähän,

(lähes kaikissa henkisissä traditioissa sanotaan valon tulevan idästä)

Käänti päätä päivän alle:

(päivän alla on tietysti yö, eli unimaailma, jossa Lemminkäinen)

Näki hiekalla hevosen,

Kuloharjan kuusikolla;

Senpä tukka tulta tuiski,

Harja suihkivi savua.

Niin sanovi Lemminkäinen:

“Oi Ukko, ylijumala,

Ukko, pilvien pitäjä,

Hattarojen hallitsija!

Taivas auoksi avaos,

Ilma kaikki ikkunoiksi!

Sa’a rautaiset rakehet,

Laske jäiset jäähyttimet

Harjalle hyvän hevosen,

Hiien laukin lautasille!”

Ja Jumala antoi sataa hyytä ja jäätä. Meidän tuliset tunteemme ja intohimomme jäähtyvät kun mietiskelemme jumalallisia viisauksia, henkisten opettajien opetuksia.

Astraalimaailman opettajien ja henkioppaiden ilmoituksia tulisi myös mitata korkeammilla opetuksilla.

Koska meidän tulisi hallita tunteemme myös unimaailmassa, on sitä harjoiteltava; tästä P.E. antaa Kalevalan avaimessa seuraavan neuvon: “Ajatuksessa on luotava …mielikuva jostakin tunteesta täydessä kuohussaan, ja (kiven selällä) tehtävä teräksestä suitset; toisin sanoen on opittava näkemään se järkiperäinen ajatus, joka kuvitellun tunteen asettaa. Kun tämmöisillä teräskirkkailla ja teräskovilla totuudenajatuksilla on kuviteltuja tunteita tottunut asettamaan, alkavat ne itsestään hillitä todellisiakin tunteita. Ja kun menettelyn siirtää unitilan alalle lujan päätöksen avulla ennen nukkumista, säilyttää tajunta lujuutensa unimaailmassakin ja oppii siinäkin petoja hillitsemään.”

Kolmantena ansiotyönä Lemminkäisellä on Tuonelan Joutsenen ampuminen: ottaa haltuunsa, kulkea kolmannen salin läpi, joka on “Hiljaisuuden äänen” mukaan “Viisaus, jonka tuolla puolen aukeaa Aksharan rannaton ulappa, kaikkitiedon ehtymätön lähde.”(“Täyden henkisen tietoisuuden alue, jonka takana ei ole mitään vaaraa sen saavuttaneelle.”) “Etsi häntä, joka sinut on synnyttävä Viisauden saliin, siihen joka on takana, missä kaikki varjot ovat tuntemattomia ja missä totuuden valo loistaa himmentymättömällä kirkkaudella.” Tässä kohden “Hiljaisuuden Ääni” varoittaa Maaran valosta, jonka sanotaan olevan yksi demoneista, asura. Mutta esoteerisissa opetuksissa sen sanotaan olevan ihmisten paheiden personoitunut koetus tai sielun tappaja. Sitä kuvataan myös Maarojen kuninkaana, jolla on päässään kruunu, jossa loistaa kirkas ja sokaiseva jalokivi.

“Tuo valo loistaa suuren paulamiehen (Maaran) jalokivestä. Se lumoaa aistimet, mielen se sokaisee ja heittää hylyksi varomattoman… Varomaton Sielu, joka ei osaa kamppailla harhan ilkkuvan peikon kanssa, palaa maan päälle Maaran orjana. Katso Sielujen joukkoja. Huomaa, kuinka ne liitelevät ihmiselämän myrskyisellä merellä ja kuinka ne uupuneina, vertavuotavina, siipirikkoina toinen toisensa jälkeen putoilevat laineiden kuohuun. Rajatuulten tuudittamina, vihurien viskelemänä ne ajautuvat veden mukana ja katoavat lähimpään suureen pyörteeseen.”

Lemminkäisen kohtaloksi tuli tuo Maaraan peikko, eli märkähattu karjapaimen, joka:

Vesikyyn ve’estä nosti,

Umpiputken lainehista,

Syöksi miehen syämen kautta,

Läpi maksan Lemminkäisen,

Kautta kainalon vasemman

Oikeahan olkapäähän.

Tämä kolmas ansiotyö koskee ihmisen sisätajunnan puhdistamista. Sisä- eli salatajunta on kauimpana meidän persoonallisuuttamme ja sen ominaisuudet ovat meidän eetteriruumiissamme. Siinä ovat meidän tapamme ja tottumuksemme, huonot ja hyvät taipumuksemme. Tässä tulee vaihe, jolloin olisi sovellettava kaikki opittu käytännön tasolle. Kolmatta ansiotyötä ei voi suorittaa, jollei ole suorittanut edellisiä. Tuonelan joki on rajamaasto, “rajatila” valvetajunnan (ynnä unitajunnan) ja salatajunnan välissä. Se on musta, pimeä eli tajuton tila elämän ja kuoleman välissä, tai päivätietoisuuden ja unennäön jälkeinen uneton tila. Tuonelan Joutsen, joka liikkuu tuossa välimaastossa symboloi sitä puhdistunutta, parasta puoltamme eetteriruumiissamme, sitä, josta on tuleva Kaala Hamsa- lintu, jonka siivillä me lennämme todelliseen tietoon.Tai kuten Ilmarisen kohdalla, Tuonen hauki, josta tavallaan samasta hauesta, sen leukaluusta Väinämöinen teki kanteleen, josta myöhemmin muodostetaan Sampo, eli Samporuumis, ikuinen käyttöväline. Korkeista vihityistä kerrotaan, että heillä on täysin organisoitu eetteriruumis, jolloin he ovat voittaneet kuoleman. Tässä vaiheessa Tuonelan Joutsen on ammuttava “yhellä yrittämällä, yhen nuolen nostamalta” tai suuri suomuhauki “ilman nuotan nostamatta, käsiverkon kääntämättä”.

On keksittävä keino, jolla meidän eetteripuolessamme olevia tapoja ja vaistoja voi kasvattaa ja kehittää, ja samalla siirtää tajunta tietoisesti sisäiseen maailmaan.

“Hiljaisuuden Ääni” kehottaa: “Jos Viisauden salin kautta tahdot päästä autuuden asunnoille, opetuslapsi, sulje tiiviisti aistimesi suurelta julmalta eristyksen harhaopilta, joka vieroittaa sinut muista. Älä anna Maajaan mereen uponneen “taivassyntyisen” riistäytyä irti kaikkiallisesta alkulähteestä, vaan anna tulisen voiman vetäytyä sisimpään sydämen kammioon ja Maailman Äidin asuntoon. Silloin sydämestäsi tuo voima on nouseva kuudenteen, keskimmäiseen piiriin, silmiesi väliin, kun siitä tulee YHDEN SIELUN henkäys, ääni, joka kaiken täyttää, Mestarisi ääni.

Vasta silloin voit tulla taivasvaeltajaksi, joka kulkee tuulien teillä aaltojen yli jalkojaan kastamatta.”

Lemminkäinen ei onnistunut, vaan hänet tappoi tuo “märkähattu karjapaimen”, jonka hän oli Pohjolan tupaan tullessaan jättänyt laulamatta ulos. Hän oli jättänyt sydämeensä ylpeyttä, vihaa, ylenkatsetta. Siksi hän ei pystynyt elähdyttämään sitä sydämen voimakeskusta, joka kulkee aivoihin ja synnyttää ihmisen uudelleen.